Mikä on totuus koulutuksesta?

Koulutuspolitiikasta on tullut instituutioiden välistä kilpailua ja yleissivistyksen arvo on kärsinyt, sanoo pitkän uran tehnyt entinen järjestöjohtaja Ida Mielityinen.

Santiago de Compostelan pyhiinvaellusreitti oli aina kiehtonut Ida Mielityistä. Yli tuhat vuotta vanha reitistö, joka edelleen vetää puoleensa patikoijia eri puolilta maailmaa.

Mielityinen saapui matkalta kesäkuussa. Iho on ruskettunut 190 kilometrin kävelyllä Portugalin Portosta aina Espanjan luoteisosaan asti. Matka oli spontaani, vaikka se oli ollut mielessä pitkään.

”Olin ajatellut, ettei vaellus ole minulle mahdollinen. Sitten tuli kriisi, ja päätin heti, että lähden kävelemään sen.”

Kriisi koskee sekä omaa uraa että Suomen koulutuspolitiikan suuntaa. Mielityinen lähti toukokuussa vajaa viisi vuotta kestäneestä pestistään ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene ry:n toiminnanjohtajana.

Hänellä on kuitenkin koulutuspolitiikasta vielä sanottavaa. ”Ne ovat Suomen kohtalonkysymyksiä.”

Yliopistot ovat ostaneet nopeaan tahtiin ammattikorkeakouluja, ja Suomeen on muodostunut uusia koulutuskonserneja. Niissä yliopisto omistaa joko täysin tai yli 50-prosenttisesti alueensa AMK:n.

Näin on käynyt jo Turussa, Rovaniemellä, Oulussa, Tampereella, Jyväskylässä, Vaasassa ja Lappeenrannassa, ja lisää ostoja on suunnitteilla Itä-Suomessa. Kuntien kiristynyt talous on ajanut niitä myymään ammattikorkeakoulujen osakkeita.

Kun omistus keskittyy yliopistoille, ammattikorkeakoulujen autonomia kapenee.

”Rahaa on jaossa entistä vähemmän”, Ida Mielityinen sanoo. ”Silloin peliin astuu usein raaka valta.”

Hän viittaa velkajarruun, jonka nojalla seuraavalla hallituskaudella olisi tehtävä useiden miljardien sopeutukset.

Suomi on sitoutunut nostamaan korkeakoulutettujen osuuden nuorissa ikäluokissa 60 prosenttiin 2040 mennessä. Tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaan on tarkoitus käyttää 4 prosenttia bkt:stä vuoteen 2030 mennessä. Eikö tämä herätä luottamusta, että koulutus on erityissuojelussa?

”Olen ollut koulutuspolitiikassa 30 vuotta. Mulla on aika vahva kokemus siitä, miten nämä kriisitilanteet yleensä menevät.”

Mielityinen muistuttaa, että 20 vuotta on puhuttu osaavasta kansasta ja koulutukseen panostamisesta. Silti Suomi on tipahtanut nuorten koulutustasossa OECD:n verrokkimaiden keskikastin alapuolelle. Nuorten korkeakoulutettujen osuus on 39 prosenttia. Se on yhdeksän prosenttiyksikköä alempi kuin kehittyneissä maissa keskimäärin.

”Eihän me olla osaavia!”

Mielityisen mukaan osaava Suomi on kansallinen myytti, joka hyödyttää niitä, jotka todella ovat korkeakoulutuksen tuomissa eduissa kiinni. Hän puhuu sääty-yhteiskunnasta ja polarisaatiosta. Siitä, ketkä todella halutaan korkean koulutuksen piiriin ja ketkä rälssiin sen alapuolelle.

Jos tavoite koulutusasteen nostamisesta halutaan saavuttaa, on katse suunnattava ammattikouluihin.

Vain 25 prosenttia ammatillisen koulutuksen käyneistä siirtyy korkeakouluun seitsemän vuoden sisällä valmistumisesta. Lukion suorittaneista 80 prosenttia jatkaa opintojaan kolmen vuoden sisällä.

Ida Mielityinen on tuohtunut siitä, että ammatillisen koulutuksen yleissivistävää sisältöä on pitkään karsittu ja ”ilmaisia harjoitteluja” eli työssäoppimisjaksoja lisätty.

”Jos lukiosta uhataan poistaa yksi historiankurssi, kaikki älähtävät, että nämä nuoret tarvitsevat........

© Suomen Kuvalehti