Mitä yhteistä on Trumpilla ja Manner­heimilla?

Sota teettää työtä Lasse Laaksoselle, joka kommentoi maailman myllerrystä. Julkisuus on muuttunut lyhytjänteisemmäksi, historiantutkija arvioi.

Suomi-konepistooli roikkuu portaikon kaiteesta. Historiantutkija Lasse Laaksonen sanoo, että deaktivoitu ase ei kuulemma ole yleensä siinä, mutta nyt se on otettu esille vieraita varten.

Takavuosilta tuttu ase sulautuu yllättävän hyvin ympäristöönsä. Laaksosen kotona riittää vanhoja esineitä ihmeteltäväksi. Moni on perheen perintöä sotavuosilta.

Pelkästä asekokoelmasta ei missään nimessä ole kyse, vaan mukana on paljon arjen tarpeistoa. Olohuonetta koristaa peltinen kahvipakkaus, jonka Laaksosen isoäiti toi evakkomatkalta Ruotsista. Kirjahyllyn päältä erottuu kitara, jonka isoisä teki puhdetyönä rintamalla.

Laaksosen kiinnostus historiaan alkoi nuorella iällä. Hän kertoo lukeneensa ”hyvin varhaisessa vaiheessa” Carl Grimbergin klassikkosarjan Kansojen historia, joka takavuosina koristi useita suomalaisia kirjahyllyjä.

Tutkijan urapolku ei silti ollut ilmiselvä. Lukiota seurasi usea välivuosi ennen yliopisto-opintoja. Niiden alkaminen lopulta tiesi menoa.

”Sinne kun menin, lähdin täysillä mukaan historiaan.”

Sota teettää työtä, Laaksonen sanoo. Hän on tehnyt vuosikymmenien uran sotahistorian parissa. Samalla maailman myllerrys on tarkoittanut tutkijalle haastattelupyyntöjä.

Haastattelupäivän aamuna Laaksonen on vieraillut television aamuohjelmassa. Journalistisen median ohella hän on esiintynyt erilaisissa podcasteissa ja yritystilaisuuksissa.

Laaksonen on perehtynyt työssään erityisesti Suomen sotilasjohtoon. Hän ha­luaa käsitellä heitä ihmisinä, joilla oli virkojen ohella vikansa. Esillä ovat olleet muun ­muassa henkilöiden luonteet, tulehtuneet välit ja alkoholinkäyttö.

Tuorein teos Temperamenttia! Sotilas­ylijohdon tunnehistoria (Docendo, 2025) käsittelee sitä, miten kenraalien erilaiset persoonat vaikuttivat näiden päätöksentekoon.

Teema nousi yllättävän ajankohtaiseksi monivuotisen kirjoitustyön aikana. Venäjän presidentti Vladimir Putin aloitti täysimittaisen sodan Ukrainassa, ja Donald Trump palasi Valkoiseen taloon entistä määrätietoisempana.

”Elämme suurten egojen aikaa. Tunnemerkitykset korostuvat”, Laaksonen sanoo. Hänestä on tarpeellista arvioida vahvoja persoonia, jotka ovat nousseet suurvaltajohtajiksi ja rikkovat kansainvälistä järjestelmää.

Laaksonen löytää vertauskohdan heihin Suomen marsalkka C.G.E. Mannerheimista.

”Hän nimenomaan johti henkilöiden kautta. Siinä on samanlaisia elementtejä kuin Trumpilla. Trump kokoaa lähipiirin, joka ei välttämättä ole pätevin, mutta se on lojaali.”

Trumpin tapaan Mannerheim luotti pärstäkertoimeen, Laaksonen sanoo. Epäsuo­sioon joutuneiden oli vaikea edetä urallaan. Marsalkka antoi potkuja komentajille ja nimitti heille seuraajia omien mieltymystensä perusteella.

Tyyliin sisältyi ongelmansa. Sodanjohto kiertyi ylipäällikön itse luoman eikä perinteisen järjestelmän ympärille. Jos hän olisi äkisti kuollut, se olisi asettanut seuraajan vaikeaan asemaan,........

© Suomen Kuvalehti