Pienestä suurta, ­huonosta hyvää

Jaakko Yli-Juonikkaan esseet suuntaavat valokeilan marginaaliin, Herman Raivio kirjoittaa.

Älyllisestä huumoristaan tunnetun kirjailija Jaakko Yli-Juonikkaan ensimmäisen esseekokoelman hauskin juttu tulee heti alussa.

Yli-Juonikas analysoi Kirkan välispiikkiä, jonka tämä esitti vuonna 1999 Mestarit Areenalla -livealbumilla: Mitäs tässä muuta kun eiköhän panna rämäkkäästi sventterillä potaisseen ja oikein kunnolla ja nyt lähti!

Kirjailija kysyy aiheellisesti, mitä tapahtuu, kun ”pannaan rämäkkäästi sventterillä potaisseen”.

Onko kyse kielellisestä lapsuksesta, jotka kiinnostavat psykoanalyytikkoja? Vai onko lause kielen ”omaa puhetta” vailla asia­sisältöä, niin kuin romantikkorunoilija Novalis sanoisi? Spiikkianalyysi on tyypillistä Yli-Juonikkuutta: paisutellaan jotain triviaalia seikkaa, tehdään pienestä suurta, huonosta hyvää.

Vaurioituneiden aivojen painajaiset sisältää kuusi esseetä, jotka käsittelevät kuutta taiteen lajia: musiikkia, teatteria, kuvataidetta, mediataidetta, elokuvaa ja kirjallisuutta. Kaikissa on sama johtoajatus – kohdistetaan valokeila marginaaliseen.

Vuonna 2022 Pirttikosken kesäteatteri esitti näytelmää Boomereita Woke-kulttuurin puristuksessa. Seppo Holttisen 30. näytelmä herätti ennakkokeskustelua rasismin takia. Esityksestä ei löydy silti arvioita.

Yli-Juonikas käy........

© Suomen Kuvalehti