”Mikä vielä jarruttaa sitä, että mahdollisimman monella olisi rooli turvallisen maanpuolustuksen kehityksessä?” Anna Kyhä-Mantere kysyy kolumnissaan.

Vanha lausahdus siitä, miten joskus viikoissa tapahtuu enemmän kuin vuosikymmenissä, alkaa kuulostaa todelliselta. Dystooppiset käänteet maailmalla ovat hätkähdyttäviä.

Muistan vielä ajan, jolloin en oikein olisi jaksanut lukea ulkomaan uutisia – niin tylsiä ne olivat. Kaipaan kovasti noita aikoja. Ihan tutkitustikin moni on jo valinnut jättää uutiset kokonaan väliin eikä ihme: kun uutisten sekä hirveys että absurdius vain jatkuvat ja saavat uusia ulottuvuuksia, niihin jotenkin myös turtuu.

Samalla, pikkuhiljaa, hirveästä tulee normaalia. Taas on hyökätty. Taas on kaapattu valta. Taas on katkottu kaapeleita. Taas on uhiteltu.

Absurdit uutiset liittolaisten uhittelusta omaa liittolaista kohtaan ja vielä lännessä ovat kuitenkin täyttä totta. Mitä huomenna?

Väkisinkin sitä miettii, millaiseen........

© Satakunnan Kansa