Onko hoidossa kohtuuden rajaa, Päivi Hietanen?

Uusi arkkiatri kantaa huolta siitä, että luottamus terveydenhuoltoon rapistuu.

Kun Päivi Hietanen 1980-luvulla lähti Turusta kesätöihin Helsingin yliopistollisen keskussairaalan syöpäklinikalle, hän pääsi uusien ja kiinnostavien lääketieteellisten kysymysten pariin.

Samalla hän meni kohti jotain, mikä tuntui hänelle ennestään tutulta.

”Monet potilaat vaistosivat, että ymmärsin surua”, Hietanen sanoo.

Ei silloin puhuttu surusta, ei potilaiden psyykkisen tuen tarpeesta. Ei niin, etteikö surua ja hätää riittänyt: syöpien ennusteet olivat merkittävästi huonompia kuin nyt. Lääkevaihtoehtoja oli vähemmän, sädehoitotekniikat olivat alkeellisia, sivuvaikutukset rankkoja.

”Ehkä siitäkin syystä, että hoitokeinot olivat huonommat, ei kestetty kohdata ihmisten kärsimystä. Tunteista puhuttiin muutenkin paljon vähemmän kuin nyt.”

Nuoreen lääkäriin havainto potilaiden kärsimyksestä vaikutti syvästi. Hietanen alkoi hakea tietoa, tutustui ulkomaisilla klinikoilla järjestettyyn tukeen ja perusti Hyksin syöpäklinikalle 1990-luvulla psyykkisen tuen yksikön.

Surun kohtaamisesta tuli oman lääkärintyön ydintä.

Hietasella on nyt mahdollisuus puhua tärkeistä aiheista ainutlaatuisessa roolissa.

Syöpätautien erikoislääkäri, dosentti Päivi Hietanen nimitettiin toukokuussa arkki­at­riksi. Se on korkein lääkärille myönnettävä arvonimi. Arvonimi on elinikäinen ja sitä kantaa yksi erittäin ansioitunut henkilö kerrallaan: nyt ensi kertaa nainen.

Saappaat ovat suuret, kun miettii Arvo Ylpön tai Risto Pelkosen julkista roolia lääkärikunnan vanhimpana ja yhteisenä esikuvana.

Ehdotuksia arkkiatriksi voivat tehdä viranomaiset, yhdistykset ja myös kansalaiset. Lääkärijärjestöt ehdottavat yhdessä lääkärikunnan laajaa arvostusta nauttivaa henkilöä.

Kun kollegat ottivat yhteyttä, Hietanen oli otettu mutta epävarma. Hän mietti jaksamistaan.

Hän on ehtinyt jo nauttia eläkeikäisen vapaammasta arjesta. Hän on paljon mukana lastenlasten elämässä. Hän tekee käsitöitä, neuloo eli kutoo, kuten kotiseudulla sanotaan, ja on innostunut äänikirjoista.

”Viimeksi vaikutuksen teki Siri Hust­vedtin Haamutarinoita, hänen jäähyväisensä Paul Austerille. Se puhutteli tämän ikäistä. Ajankohtaisohjelmien seuraaminen on mieheni kanssa yhteinen asia. Vähän liikaakin tulee katsottua uutisia. A-studio on välttämätön.”

Uuden tehtävän odotukset tuntuivat kovilta. Edeltäjä Pelkonen toimi arkkiatrina 30 vuotta ja hyvin näkyvästi.

Lääkärijärjestöjen johto vakuutti haastatteluissa, että roolista voi tehdä omannäköisen. Näin Hietanen aikoo tehdä – ja rajata julkista rooliaan enemmän kuin edeltäjä.

”Merkittävä asia, jonka vuoksi lähdin tähän, oli se, että minulla on sydämessä halu puhua niiden puolesta, jotka ovat haavoittuvassa tilanteessa: potilaiden, yhteiskunnan heikommassa asemassa olevien ja myös terveydenhuollon työntekijöiden puolesta.”

Julkisen talouden kriisi, henkilöstövähennykset, hoitojonot. Keskustelu terveydenhuollosta kuulostaa lohduttomalta.

”Jos luottamus terveydenhuoltoon rapistuu, kuten jossain määrin on tapahtunut, se ei koske vain terveydenhuoltoa.........

© Suomen Kuvalehti