Bubsit ovat aivan tavallisia karkkeja, mutta koska ne tulevat Ruotsista, ne ovat maailmanmenestys.

Leena Salmio tarkastelee neuvotteluhuoneen pöydän ääressä pastellinväristä pääkalloa.

”Voi olla, että mä en syö tätä kokonaan”, hän varoittaa.

”Jätän loput lautasen reunalle epäkohteliaasti.”

”Tää olikin hyvä!” Salmio syö karkin kokonaan.

Hän analysoi purutuntumaa: sitkeä, mutta ei tartu hampaisiin. Kirpeys tuo heti syljen suuhun.

Näin karkkeja maistellaan, melkein kuin viinejä.

Salmio on kokenut maistelija, Suomen salmiakkiyhdistyksen aktiivijäsen. Yhdistys järjestää kaksi maistelutilaisuutta vuodessa, ja hän on ollut melkein jokaisessa vuodesta 1998.

Nyt hänen eteensä on katettu arvioitavaksi kokonainen läjä karkkeja. Pastellinvärisiä ja keltapunaisia, vinoneliön muotoisia ja soikeita, kirpeitä vaahtomaisia ja imeliä sileäpintaisia. Samoja, joita jonotetaan nykyisin Helsingin Keskuskadulla.

Jotkut tulivat odottamaan jo edellisenä iltana, kun Bubs-karkkikauppa avattiin Helsinkiin elokuun lopussa. Se ikään kuin kuului asiaan.

Ennen Suomen pop-up-liikkeen avaamista suomalaiset olivat ostaneet Bubsit loppuun ruokakaupoista ja jonottaneet niitä Tukholmassa, jossa oli maailman ensimmäinen Bubs-kauppa.

Suomen myymälä oli maailman kolmas. Sitä ennen avattiin liike New Yorkissa. Siellä karkit pakattiin neonpinkkeihin paperipusseihin, joissa luki pulleilla keltaisilla kirjaimilla: Bubsify the world! Kilo­hinta viitisenkymmentä euroa.

Valmistaja on joutunut laajentamaan tehtaitaan jo monta kertaa. Kysyntä on ”hallitsematonta”, yhtiöstä kerrottiin viime vuonna. Välillä vientiä on ollut pakko rajoittaa, jotta karkkia riittäisi koti­markkinoille Ruotsiin.

Yhdysvalloissa puhutaan nyt ”ruotsalaisista karkeista” kun tarkoitetaan irtokarkkeja. Vaikka oikeastaan se on suomalainen keksintö: helsinkiläiset kauppatieteen opiskelijat alkoivat myydä irtokarkkeja Ruotsissa 1980-luvulla. Osattiinhan makeisia valmistaa Suomessakin.

Silti juuri ruotsalaiset ovat tehneet niistä hitin. He ovat bubsi­fioineet maailman.

Miten he ovat onnistuneet? Miten he aina onnistuvat?

1990-luvun alussa Ulrik Lindström uurasti smoolantilaisessa karamellitehtaassa. Hän oli 16-vuotias ja halusi uuden moottoripyörän.

Hän oli mennyt töihin pakkaamoon, käärimään karkkeja, ja edennyt vaativampiin tehtäviin leipuriksi. Siinä oppi eri työvaiheet. Miten suurta karamellimassaa sekoitettiin, miten lisättiin väri- ja makuaineet.

Lindström sai moottoripyöränsä, mutta jatkoi yhä tehtaalla. Hän opiskeli insinööriksi, luki taloustieteitä, kävi armeijan ja palasi aina takaisin. Hän oli innostunut karamellinvalmistuksesta. Hän alkoi kokeilla uusia makuyhdistelmiä itse ja esittää niitä tuotantoon.

Sitten kaveri ehdotti yhteisen firman perustamista. Se oli kiinnostava ajatus, ja Lindström päättikin ryhtyä yrittäjäksi, mutta ei kaverin kanssa, vaan vanhempiensa.

Hän on muistellut ruotsalaisessa mediassa, miten koko perhe lähti Saksaan ostamaan koneita. Vaikka ne olivat käytettyjä, ne maksoivat niin paljon, että vanhemmat joutuivat panttaamaan kotitalonsa saadakseen lainan.

Vuonna 1992 yritys sitten aloitti. Nimi oli veljen idea, se tuli perheenjäsenten nimikirjaimista, niin kuin ABBA. Bernt, Ulrik, Birgitta ja Stefan, eli BUBS.

He kaikki työskentelivät tehtaassa. Tekivät kaiken itse ja valmistivat sitä mitä asiakkaat tilasivat. Kun mainostoimisto halusi pastilleja, he sekoittivat eukalyptusmassaa ilmastoimattomassa hallissa uimalasit silmien suojana.

Ulrikin veli Stefan rakensi itse keittimen, jossa saattoi valmistaa hedelmäkarkkeja.

He valoivat massat pääkallon muotoisiin muotteihin, koska niistä tuli parempia kuin noidan muotoisista. He keksivät yhdistää yhteen muottiin kahta eri makua. Se oli siihen aikaan uutta, vuonna 1997.

Pian kaikki tukkukauppiaat halusivat ostaa vadelman ja lakritsin makuisia skalleja.

Silloin Lindströmit ymmärsivät, että tässä oli jotain.

Vuonna 2023 Bubs oli jo Ruotsin suurimpia makeisvalmistajia. Lindströmit olivat kuitenkin väsyneet karkkitehtailijan elämään.

Tuotantoa oli pitänyt koko ajan kasvattaa. Olisiko perheyritys pystynyt kasvattamaan sitä vielä lisää? Yhtä nopeasti kuin kysyntä kasvoi?

Niihin aikoihin kolme ruotsalaista kaveria oli perustanut Yhdysvaltoihin kaupan, jossa myytiin Pohjoismaissa valmistettuja karamelleja.

Asiakkaat olivat ihastuneet vampyyrinhammashedelmäkarkkeihin, kirpeisiin kokispulloihin, vaaleanpunaisiin vaahtokarkkisieniin, värikkäisiin viinikumikaloihin ja sokerikuorrutettuihin pääkalloihin, joita sai noukkia itse pussiin kauhalla.

Amerikkalaiset pitivät ruotsalaisia karkkeja terveellisempinä kuin Yhdysvalloissa valmistettuja, koska niissä ei ollut ultraprosessoituja maku- ja väriaineita, maissitärkkelyssiirappia tai transrasvoja.

Ne näyttivät ihanilta valokuvissa.

Niitä myytiin yhä enemmän ja........

© Suomen Kuvalehti