Mitään ei saa enää sanoa

Kun sanat muuttuvat poliittisesti epäkorrekteiksi, tilalle keksitään uusia. Muuttuvatko myös asenteet, vai siirtyvätkö ennakkoluulot vain termistä toiseen?

Eduskunta kävi marraskuussa 2024 lähetekeskustelun yli 63 000 suomalaisen allekirjoittamasta kansalaisaloitteesta, jossa vaadittiin sanojen isä ja äiti säilyttämistä lainsäädännössä, palveluissa ja yhteiskunnassa.

Aloitetta esitellyt kristillisdemokraat­tien Sari Tanus ihmetteli, miksi äitiysraha oli korvattu joissain virallisissa yhteyksissä termillä ”raskausraha” ja isä sanalla ”siittäjä”. 

Vuoden 2022 perhevapaauudistuksessa äitiysraha oli todella vaihdettu raskausrahaan, mutta ”siittäjää” ei löydy lainsäädännöstä. Se oli Tanukselta poliittinen kärjistys.

Kiihkeitä puheenvuoroja keskustelussa käyttivät pääasiassa perussuomalaiset ja kristillisdemokraatit.

”Sanaston rumentaminen on perversio, ei harmitonta ilveilyä vaan luonnonla­kien väärentämistä”, sanoi Teemu Keskisarja (ps).

Vasemmistosta korostettiin, että sanoja muutetaan, koska todellisuuskin on muuttunut. Edustaja Timo Furuholm (vas) muistutti myös, että esimerkiksi vanhemmuuslaissa isä mainitaan yhä kolmekymmentä kertaa.

Kanadalais-yhdysvaltalainen psykologi ja kognitiotieteilijä Steven Pinker keksi vuonna 1994 käsitteen the euphemism treadmill, eufemismi-juoksumatto. Hän esitteli sen The New York Timesissa julkaistussa mielipidekirjoituksessa.

Eufemismi tarkoittaa kiertoilmausta tai kaunistelevaa sanontaa.

Pinker reagoi toisen suuren amerikkalaislehden The Los Angeles Timesin uusiin sääntöihin ”rodullisen ja etnisen identiteetin kuvaamisessa”. Ne kielsivät tai rajoittivat noin 150 sanan tai sanayhdistelmän käyttöä eri elämänalueilla. Ohjeet olivat Pinkerin mielestä joiltain osin älyttömiä.

Lehti oli esimerkiksi korvannut sanan ”kuuro” (deaf) ilmaisulla ”ihminen, joka ei kuule” (individual who can not hear) siitä huolimatta, että useimmat kuurot eivät pitäneet sanaa ongelmallisina eivätkä halunneet vaihtaa sitä kömpelöön eufemismiin.

Ilmiö oli kielitieteilijälle tuttu:

Ihmiset keksivät uusia ”kohteliaita” sanoja viittaamaan emotionaalisesti latautuneisiin tai epämiellyttäviin asioihin, mutta eufemismi tahriintuu assosiaatioiden kautta ja uusi sana saa omat kielteiset mielleyhtymänsä, Pinker kuvasi prosessia.

Niinpä suomen kielessäkin paskahuussista tuli aikoinaan ulkohuone, siitä käymälä, siitä wc ja siitä saniteettitila. Nyt olemme tilanteessa, jossa paskahuussin todellinen tarkoitus on häivytetty mahdollisimman tehokkaasti. Puhumme kainosti naisten- tai miestenhuoneesta.

Kaikki asiaan liittyvät sanat leimautuvat kuitenkin lopulta, koska vessan tarkoitus – paikka, jossa ulostetaan ja virtsataan – on tabu.

Pinker ei väittänyt, että loukkaavien sanojen korvaaminen olisi turhaa. Hän yritti kertoa, että sanat eivät yksin kanna sitä taakkaa, jonka toivomme niiden kantavan.

Ihmisryhmiä kohtaan tunnetut ennakkoluulot siirtyvät termistä toiseen. Muutoksen pitäisi tapahtua ongelman ytimessä, on kyse sitten rasismista, seksuaalivähemmistöjen asemasta tai vammaisten syrjinnästä.

Tutkijatohtori Meri Lindeman Helsingin yliopistosta on erikoistunut sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyvän kielen tutkimukseen.

On turhauttavaa, että kieli ei yksin riitä, hän sanoo.

”Se on valitettavasti voimaton muuttamaan ihan kaikkea: rakenteita, käytäntöjä ja asenteita.”

Ihmiset haluavat yhteiskunnallista kehitystä ja yhdenvertaisuutta. Se vaatii paljon enemmän kuin vain sanojen korjaamista.

”Ei kuitenkaan pidä väheksyä kielen voimaa: sanojen evoluutio ei ole triviaalia.”

Lindeman uskoo, että monet käyttävät korrekteja termejä lähinnä säilyttääkseen omat kasvonsa.

”Mitään ei saa enää sanoa -argumentti on minusta tietyllä tavalla hirveän inhimillinen”, hän sanoo.

”Hermostutaan siitä, mitä saa sanoa ja miten kuuluu sanoa, jolloin motiivi ei välttämättä ole puhua ihmisistä kunnioittavasti, vaan se, mitä minun maineelleni tapahtuu, jos sanon jotain niin sanotusti väärin.”

Perussuomalaisten kansanedustaja Teuvo Hakkarainen kiinnitti maaliskuussa 2019 vaaliautonsa kylkeen iskulauseen ”Matu, mistä tulet? Sinne menet!” Hakkarainen pyrki vaaleissa jatkokaudelle eduskuntaan.

Kun Yleisradio kysyi Hakkaraiselta matu-sanan merkityksestä, Hakkarainen väitti sen viittaavan maaseudun tulevaisuuteen. Hän valehteli. Matu on rasistien käyttämä halventava ilmaus........

© Suomen Kuvalehti