Sisyfos juoksumatolla

Kieli muuttuu jatkuvasti ”korrektimmaksi”. Parhaimmillaan se lisää ymmärrystä, pahimmillaan turhatumista.

Sisyfos oli antiikin Kreikan mytologiassa Korintin kaupungin perustaja ja kuningas. Hän uhmasi jumalia ja onnistui huijaamaan kahdesti jopa kuolemaa oveluudellaan.

Jumalat rankaisivat häntä röyhkeydestä ankarasti: Sisyfos määrättiin vierittämään raskasta kivenlohkaretta ylös jyrkkää vuorenrinnettä, mutta kivi vieri takaisin alas juuri ennen huippua ja pakotti hänet aloittamaan ponnistelun uudestaan.

Kun tutustuin psykologi Steven Pinkerin vuonna 1994 popularisoimaan käsitteeseen ”eufemismi-juoksumatto”, ajattelin Sisyfosta.

Eufemismi-juoksumatto kuvaa tuttua ilmiötä: sana – esimerkiksi jotain vähemmistöryhmää luonnehtiva – on aluksi neutraali, mutta muuttuu ajan myötä loukkaavaksi. Tilalle keksitään uusi, joka myös vähitellen tahriutuu, jolloin se on taas korvattava.

Näin tapahtuu, koska poliittisesti korrektien ilmaisujen käyttö ei poista kielen taustalla vaikuttavia asenteita. Muutoksen pitäisi tapahtua ongelman ytimessä, on kyse sitten rasismista, seksuaalivähemmistöjen asemasta tai vammaisten syrjinnästä.

Moni meille täysin kelvollinen sana on parinkymmenen vuoden kuluttua korvattu uudella.

Pinker esitteli juoksumattokäsitteen The New York........

© Suomen Kuvalehti