Nimenmuutos: Feran naiset järkyttyivät – ”Rukoilin, että tämä on vitsi”

Ihan kiva, mutta ei toimi Porissa

”Nantes-ilmiötä käytän esimerkkinä koska kyse ei ole mistään utopiasta – kyse on siitä, että kaupungin omaleimaisuutta on osattu oikealla tavalla hyödyntää”, Anna Kyhä-Mantere kirjoittaa kolumnissaan.

Oletteko kuulleet Nantes-ilmiöstä? Nantes on Poria suurempi, Ranskan kuudenneksi suurin kaupunki, josta voisimme vähän inspiroitua – sitä halkoo joki, sen keskusta on kilometrien päässä merenrannasta ja sekin on vanha teollisuuskaupunki.

Molemmissa väkiluku kasvoi hurjasti 60-luvulta lähtien (tiesittekö, että Poriin muutti 60-luvulla parhaimmillaan 1 200 henkilöä vuodessa!) kun taas 80-luku taannutti ja toi muuttotappiot.

Inspiroiduin aiheesta, kun Porissa tällä viikolla pohdittiin Kasvun metropori -seminaarissa, mistä saataisiin Poriin lisää asukkaita. Tutut teemat olivat tapetilla yrittäjistä nuorten ahdinkoon ja työllisyydestä hyvän elämän eväisiin. On mahtavaa, että kaupunki näin kerää verkostoa lyömään päitään yhteen ratkaisujen löytämiseksi. Matkailua ei mainittu.

Huomaan, että olemme rohkeudessamme kovin maltillisia, vaikka kaikilla se yhteinen rakkaus Poria kohtaan vahvana sykkii.

No, miksi kurkottelen Ranskaan asti? Seminaarissa Timo Aro muistutti siitä, miten Porilla on ollut poikkeuksellinen kyky luoda nahkansa ja selviytyä eri aikojen aallokoista. Tämä on täsmälleen se kyky, mikä Nantesilla on ollut, vaikkakin sitten eri mittakaavassa. Muutama esimerkki:

Kun Nantesissa suljettiin kaupungin suuret laivatelakat 80-luvulla, Nantes päätti purkamisen sijaan säilyttää ne. Telakka-alueelle luotiin mekaanisten eläinten taide- ja elämyspuisto, jonka symboliksi nousi valtava mekaaninen elefantti. Pelkästään viime vuonna 700 000 maksavaa asiakasta kävi sen kyydissä.

Kaupungin pitovoima syntyy........

© Satakunnan Kansa