Kolumni|On hyvä edes pistäytyä kirkossa, jotta muistaa, mistä tulemme ja keitä olemme. Hengelliselle ja henkiselle tyhjiölle on aina täyttäjiä.

Kirjoittaja on HS:n Lontoon-kirjeenvaihtaja.

En ole koskaan käynyt kirkossa yhtä usein kun muutettuani Britanniaan.

Koti-Lontoon lähi­kirkoissa on aina jotain kiinnostavaa tarjontaa – siis muuta kuin jumalan­palveluksia. On monen­laista konserttia sekä historia- ja taide­tapahtumaa. Kirkon myyjäisissä kuulee, mistä paikalliset puhuvat.

Matonkin olen kirkosta hankkinut. Se on persialainen, ostettu joulun alla itämaan mattotietäjiltä.

Tietysti olen huomannut, että minua katsotaan kirkon tapahtumissa sillä silmällä. Vaikka en ole varsinaisesti enää mikään tyttönen (eli kuten täällä sanottaisiin: spring chicken), huomaan kuuluvani kirkossa nuorisoon ja samalla vähemmistöön.

Vanha polvi ehkä ajattelee, että siinä menee tulevaisuuden toivo: anglikaanisen kirkkoperinteen vaalija.

Englannin kirkolla on ongelma: kirkko ja uskonto eivät kiinnosta.

Keväällä julkistetun kansainvälisen........

© Helsingin Sanomat