Olen seurannut Ukrainassa käytävää sotaa tiiviisti sen alkumetreiltä lähtien. Paljon puhutaan siitä, miten sodasta on opittu myös Suomessa ja ylipäätään lännessä, mutta onko todella näin? Esimerkiksi Ukrainan energiahuolto on ollut jatkuvien iskujen kohteena, jolloin suuret ihmisjoukot ovat jääneet vaille sähköä. Mitä olemme Suomessa tehneet varautuaksemme vastaavaan?

Yksinkertainen logiikka antaa olettaa, että ripustautuminen yhden energiamuodon varaan on riskialtista. Näin näyttää kuitenkin hyvää vauhtia tapahtuvan sähkön suhteen. Taloudessa lähes kaikki perustuu sähköön, sitä käytetään laajalti lämmitykseen ja liikenne kulkee jatkossa pitkälti sähkökäyttöisillä alustoilla. Lisäksi sähkösyöppöjä datakeskuksia rakentuu lähes joka niemen notkoon ja saarelmaan. Osaoptimoinnin näkökulmasta tavoiteltu tilanne, mutta turvallisuusnäkökulmasta ongelma. Miksi näin?

Valtakunnallinen sähkönjakelu perustuu kantaverkkoon ja siihen kuuluviin sähköasemiin. Verkon kautta sähköä siirretään sitä hyödyntävälle teollisuudelle ja muille käyttäjille. Keskeisessä roolissa ovat solmukohdat, joita kutsutaan sähköasemiksi. Suomessa........

© Uusi Suomi