Ruotsin liberaalipuolue on kutistunut lähes olemattomiin. Se kertoo isosta asennemuutoksesta. Arvoliberaalien on vaikea löytää enää paikkaansa oikealta.

Simona Mohamsson astuu lavalle Gotlannin Visbyssä. Politiikkaviikon ensimmäisenä iltana Almedalenin puistoon on kokoontunut parituhatta kuulijaa.

Mohamsson johtaa Ruot­­­sin liberaalipuoluetta. Aivan vastaavaa ei Suomesta löydy. Rkp lienee lähimpänä, mutta vertausta sotkee kielikysymys.

Keskustaoikeistoon kuuluva liberaalipuolue on pieni, mutta sen kohtaloa on seurattu otsikoissa kiihkeästi. Ilman sitä oikeistoblokki tuskin olisi kirinyt voittoon viime vaaleissa.

Syksyllä 2022 liberaalipuolue muodosti hallituksen yhdessä maltillisen kokoomuksen ja kristillisdemokraattien kanssa. Hallituksen tukipuolueena toimii laitaoikeistolainen ruotsidemokraatit.

Liberaalit äänestäjät eivät ole yhteistyöstä pitäneet. Puolueen kannatus on pudonnut tasaiseen tahtiin läpi hallituskauden. Reippaasti yli neljästä prosentista kolmeen, kahteen, jopa alle kahteen…

Nyt vaaleihin on aikaa alle kolme kuukautta. Almedalenin puistossa Simona Mohamsson myöntää yleisölle, että epäili itsekin pitkään tätä yhteistyötä. Mutta ajat ovat muuttuneet.

”Meidän täytyy tehdä yhteistyötä eri poliitikkojen kanssa kuin aiemmin.”

Jäikö tuo viimeiseksi Almedalen-puheeksi, jonka liberaalien puoluejohtaja piti?

Niin mediassa spekuloitiin. Eikä syyttä: liberaalipuolue tekee syyskuussa todennäköisesti historiaa.

Koskaan aiemmin yleisen äänioikeuden aikana ei vakiintunut puolue ole pudonnut Ruotsin valtiopäiviltä.

Ruotsissa on käytössä äänikynnys. Se tarkoittaa, että päästäkseen valtiopäiville puolueen on saatava vähintään neljä prosenttia äänistä.

Alle kahden prosentin galluptulokset ovat tästä kaukana.

Äänikynnys on johtanut siihen, että isojen puolueiden kannattajat äänestävät pienempiä, jotta ne pysyvät mukana valtiopäivillä. Näin saadaan oma blokki voittoon.

Nyt liberaalit ovat niin heikoilla, että tukiäänet eivät enää riitä pelastajiksi.

Kannatusmittausten perusteella näyttää siltä, että seuraavat vaalit voittaa vasemmistoblokki.

Kun vaaliasetelmia seurataan, keskitytään usein nouseviin puolueisiin, voitta­jien viestiin.

Mutta voi ajatella, että muutoksesta kertoo paljon myös se, mitä katoaa.

Siksi kannattaa kuunnella häviäjiä.

Jan Jönsson juo kaakaota kahvilassa Tukholman Kungsholmenilla.

Me olemme sosiaaliberaali puolue, hän sanoo. ”Olen itse ollut mukana kirjoittamassa sen puolueohjelmaan.”

Kolme päivää aiemmin hän on viettänyt tien toisella puolella kaupungintalossa jäähyväisjuhlaansa. Siellä hän työskenteli kahdeksan vuoden ajan liberaalien riveissä, muun muassa apulaispormestarina.

Hän on toiminut myös liberaalien puoluehallituksessa. Siellä päätetään puolueen valtakunnallisesta suunnasta.

Jönsson sanoo olevansa tyypillinen ”kansanpuoluelainen”. Se oli ennen liberaalipuolueen nimi. Vanhaan nimeen viitataan usein, kun halutaan korostaa puolueen poliittista perintöä.

Puolue kiteytti aikanaan viestinsä näin: tarvitaan sekä yrityksiä että päiväkoteja. Painotettiin markkinaliberalismia, mutta myös sosiaalisia kysymyksiä ja koulutuspolitiikkaa.

Juuri sellaiseen Jönsson on erikoistunut. Miten estetään nuoria ajautumasta rikollisuuteen, miten ongelmia kouluissa helpotetaan. Miten alaikäisiä ihmiskaupan uhreja autetaan. Miten koulun, sosiaalityön ja poliisin vuorovaikutusta parannetaan.

Jönsson työskenteli pitkään opettajana ja rehtorina Tukholman eteläpuolella. Hän asuu edelleen niin sanotulla eriytyneellä alueella eteläisessä Tukholmassa, ”todellisessa betonitalossa”.

”Alueella on ollut ampumisia ja räjähdyksiä sekä murhayritys taloni edessä.”

Laajempaan tunnettuuteen Jönsson nousi vaalikampanjansa myötä vuonna 2022.

Vaalijulisteessa hän esiintyi puku päällä, kiltin näköisenä. Teksti kuului: Tältä hän näyttää. Jengin pahin vihollinen.

Viime vaalien alla kaikki puhuivat vain kovemmista rangaistuksista ja poliisien lisäämisestä, Jönsson sanoo.

”Halusin entisenä rehtorina näyttää, että koulu on se paikka, jossa estetään nuoria ajautumasta rikollisuuteen.”

Kun Jönsson puhuu maahanmuutosta, hän korostaa integraation onnistumisia. Kuten sitä, miten hyvin alaikäisenä yksin Ruotsiin tulleilla afganistanilaisilla menee. Se on hänestä osoitus siitä, kuinka kansalaisyhteiskunta voi tukea kotoutumista.

Vain pieni murto-osa maahanmuuttajataustaisista nuorista ajautuu rikollisuuteen, hän sanoo. Silti rikollisuus leimaa koko maahanmuuttokeskustelua.

Jönssonille tärkeintä on työskennellä kaikenlaista ekstremismiä vastaan.

”Islamismia, rasismia, äärioikeistoa ja niin poispäin.”

Siksi tilanne omassa puolueessa on ollut niin hankala. Jönssonista on tullut puo­lueen sisäinen kriitikko.

Se ei ole minulle lainkaan luonteenomaista, hän sanoo. Hän on olemukseltaan rauhallinen, ystävällinen ja analyyttinen.

Kun Jönsson valittiin kaupungintaloon 2018, puolueella meni vielä hyvin.

Silloinen liberaalipuolueen puheenjohtaja Jan Björklund lupasi julkisesti ulkomailta adoptoiduille lapsilleen, ettei tule koskaan edistämään ruotsidemokraattien saattamista valtaan.

Puoluejohto marssi äärioikeistoa vastustavassa kulkueessa, Jönsson muistelee.

”Olisin sanonut tuolloin kenelle tahansa, että........

© Suomen Kuvalehti