Toinen näytös Pariisissa

Ranskalaiset ovat kyllästyneet rapistuviin kouluihin, rahapulaan, Macroniin, kaikkeen. Siksi he lähtivät taas kerran kadulle.

Nuotit konserttiohjelmaan oli julkaistu etukäteen verkossa, jotta kuka tahansa voisi liittyä mukaan. Marseljeesi, Dvorakia, Kansainvälinen ja muita protestilauluja.Imperiumin marssi Star Wars -elokuvasta, sellaista.  

Se oli ”vallankumouksen soundtrack”, kuten orkesterissa sanottiin. Orchestre du nouveau mondessa, uuden maailman orkesterissa. Se oli neljä vuotta sitten perustettu kokoonpano, johon kuului nuoria ammattimuusikoita. He soittivat yhdessä klassista musiikkia ja tekivät samalla aktivismia.

Lauantaina 17. lokakuuta heidän oli määrä esiintyä Pariisissa, olla tukemassa Ranskan lukiolaisten protesteja.

Sinä päivänä Zoé Lienhard oli vastuussa orkesterin turvallisuudesta. Tehtävä oli tavallista vaikeampi, koska heitä oli neljäsataa.  

He olivat tulleet hyvissä ajoin Pariisin perinteiselle mielenosoituspaikalle, Place de la Républiquelle, ryhmittyneet korkean monumentin edustalle ja alkaneet harjoitella.

Pian lähellä oli puhjennut jokin kahakka.

Poliisi oli luvannut varoittaa orkesteria ennen kuin alkaisi käyttää kyynelkaasua, mutta ainakaan Lienhard ei tiedä, että kukaan olisi varoittanut. Yhtäkkiä soittajat vain yskivät ja itkivät.  

Aluksi he pystyivät jatkamaan harjoituksia niin, että yhdet soittivat samalla, kun toiset laittoivat silmätippoja. Kun kyynelkaasupatruunoita sitten alkoi lentää keskelle huilisteja, oli pakko lopettaa. Mielenosoitus ei ollut virallisesti ehtinyt vielä edes alkaa.  

Pari päivää myöhemmin kaupunki on jo siivottu. Kaikki jatkuu melkein kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ei näy tulipaloja, barrikadeja tai väenkokouksia, vain ihmisiä terasseilla ja turisteja jonottamassa metrolippuja.  

Kahvilassa Zoé Lienhardin espresso jäähtyy. Hän asuu kolmen kämppiksen kanssa tässä lähellä, Bellevillen taiteilijakaupunginosassa. Asunto on huono ja meluisa, talvella kylmä ja kesällä kuuma, mutta ainakin se on Pariisissa. 

Lienhard muutti kaupunkiin viisi vuotta sitten Strasbourgista opiskelemaan konserttituotantoa ja klassista musiikkia. Hän päätti jäädä, koska missään muualla Ranskassa ei ole muusikolle samanlaisia työmahdollisuuksia.

Ei Lienhard tosin ole löytänyt töitä Pariisistakaan. Hän on 29-vuotias, saa valtiolta 500 euroa kuussa ja tulee toimeen siksi, että isoäiti auttaa.

Useimmat hänen ystävistäänkin ovat työttömänä. Vastavalmistuneiden on melkein mahdotonta löytää töitä, hän sanoo. Mitä kauemmin etsii, sitä vaikeampaa siitä tulee. Ja vaikka jotain löytyy, raha ei riitä, sillä minimipalkka Ranskassa on 1 300 euroa.

Ja sitten on vielä koko muu yhteiskunnallinen tilanne – äärioikeisto, diktaattoripresidentti, julkinen sektori, joka on ”palasina”.

Lienhard alkaa puhua miljonääreistä, jotka eivät tee töitä, maksa veroja tai joudu mistään vastuuseen.

”Meillä oli satoja vuosia sitten vallankumouksia juuri tästä syystä. Nyt eriarvoisuus on vielä suurempaa.”

Ranska kehuu olevansa ihmisoikeuksien, sivistyksen ja kulttuurin maa, bullshit! Valtio on vain säästänyt kulttuurista ja koulutuksesta. Rahaa käytetään pelkästään sotilaisiin ja poliisiin, lukiolaisilla ei ole kouluissaan aina edes vessapaperia, eikä kukaan enää piittaa ihmisoikeuksista. Ihmiset tuntevat olonsa hylätyiksi, presidentti ei ole edes maininnut poliisiväkivaltaa, vaikka alaikäiset ovat menettäneet käsiä, silmiä ja hampaita… Kaiken tämän vuoksi Lienhard ja orkesteri ovat mukana protesteissa.

He haluavat tukea vapautta ja tasa-arvoa, hän sanoo, mutta lisäksi he haluavat näyttää, että mielenosoittaminen on myös juhlaa. Tätä hän haluaa korostaa. Protestointi ei ole pelkkää vihaa.

Kyse on ihmisten välisestä solidaarisuudesta, niin oli myös 17. päivän protestissa.

”Media ei halua kertoa tätä, mutta kuten näet, Pariisi ei ole sota-aluetta. Se on edelleen kaunis. Vähän roskiksia paloi, mutta se on edelleen Pariisi.” 

Lauantain 17. lokakuuta tapahtumia puidaan Ranskassa koko viikko. Syyllisiä etsitään ja heistä riidellään. Kevään presidentinvaalit kiristävät ilmapiiriä, joka on jo valmiiksi tulehtunut.  

Protestit ovat alkaneet syyskuussa ranskalaisista lukioista. Monen viikon ajan........

© Suomen Kuvalehti