Historiantutkimus vaatii vastedes merkittävästi enemmän aikaa tai rahaa – tai suuntautuu muualle kuin Kansallisarkiston aineistoihin, tutkijat pelkäävät.

Kansallisarkiston suunnitelma sulkea yli puolet toimipisteistään on uhka suomalaiselle historiantutkimukselle, sanovat tutkijat.

Suomen kulttuuriperintöä säilyttävä arkistolaitos aikoo luopua Oulun, Joensuun, Jyväskylän, Hämeenlinnan ja Mikkelin toimipisteistä. Nykyisin Kansallisarkistolla on yhdeksän arkistoa, joissa on tutkijasali. Niistä siis viisi suljettaisiin.

Suunnitelmasta tekee erityisen huomattavan, että paikkakunnista Oulu, Joensuu ja Jyväskylä ovat yliopistokaupunkeja, joissa tehdään akateemista historiantutkimusta ja -koulutusta.

Historiantutkijoita edustava Suomen Historiallinen Seura kritisoi suunnitelmaa. Järjestö arvioi, että muutos rapauttaisi alan tutkijoiden osaamista ja jättäisi opiskelijat eriarvoiseen asemaan. Seura on vedonnut tiede- ja kulttuuriministeri Mari-Leena Talvitiehen (kok) avoimella kirjeellä.

”Tilannetta voisi verrata siihen, että jossakin yliopistossa luonnontieteitä opetettaisiin ilman laboratorioita tai lääketiedettä ilman opetussairaalaa”, seura totesi kirjeessä.

Järjestely vaikuttaisi siihen, miten historiaa tutkivat pääsisivät lähdeaineistojen äärelle.

Korvaavana ratkaisuna Kansallisarkisto kertoo panostavansa digitaalisiin palveluihin. Digitaalisessa toimittamisessa asiakas voi tilata kerrallaan maksutta yhden arkistoyksikön, kuten kansion.

Kansallisarkisto kuvaa aineiston ja toimittaa sen kahden viikon kuluessa. Jos tilauksessa on useampi yksikkö, niistä peritään noin 60 euron maksu kappaleelta. Nykyisin tutkijasaleihin tehtävät toimitukset ovat maksuttomia, ja ne saa käyttöön viimeistään seuraavaksi päiväksi.

Muutos osoittaa täydellistä ymmärtämättömyyttä historiantutkijoiden työstä, sanoo Suomen historian professori Kimmo Katajala Itä-Suomen yliopistosta.

Aineistoja tilatessaan tutkija toimii usein sokkona. Vasta aineiston näkemisen jälkeen voi tietää, mitä se tarkalleen sisältää ja kuinka hyödyllistä se on tutkimukselle.

”Siinä käydään läpi valtava määrä aineistoa, josta vain pari-kolme prosenttia tulee käyttöön”, Katajala sanoo.

Muutos vaikuttaisi merkittävästi siihen, kuinka paljon aikaa tai rahaa tutkimukseen tulisi käyttää, tutkijat kritisoivat. Aineistosta on vuosien varrella digitoitu vasta viisi prosenttia.

Lisäksi digitaalinen kuva ei voi täysin korvata paperista........

© Suomen Kuvalehti