”Tuli muuten tosi hyvä”

Anssi Kasitonnin elokuvat ja veistokset syntyvät tekemisen ilosta.

Anssi Kasitonni tekee taidetta elämäniloa pursuavalla tee se itse -käsityöläisyydellä.

Asennetta kuvastaa Sami Sänpäkkilän dokumenttielokuvassa kuultava Kasitonnin huudahdus työn ääressä: ”Tuli muuten tosi hyvä!”

Monen muun taiteilijan suusta se kuulostaisi omahyväiseltä, mutta Kasitonni on vain vilpittömän innostunut. Eikä tokaisu ole edes ironinen, vaikka Kasitonnin jälki on aina rosoista.

”Jos katsoo tosi vanhoja veistoksiani, niin kai olen kehittynyt teknisesti jonkin verran, mutta onko se hyvä juttu”, Kasitonni miettii. ”Olenhan minä vieläkin aika huono veistäjä”, hän jatkaa eikä ole yhtään pahoillaan.

Tekninen kömpelyys tuo Kasitonnin tuotantoon huumoria ja sielua. Siisteiksi sliipattuina elokuvat ja veistokset olisivat tylsiä ja mitättömiä.

Ei kuitenkaan kannata kuvitella, ettei Kasitonni (oik. Anssi Heinonen, s. 1978) tekisi taidetta tosissaan. Dokumentissa hän sanoo pyrkineensä ammattitaiteilijaksi alusta asti. Kasitonni valmistui Lahden taideinstituutista 2003 ja sai Ars Fennica -palkinnon 2011.

Dokumentti Anssi Kasitonnin maailma kuvaa Kasitonnia tekemässä Nopeusennätyksiä-näyttelyä, joka oli Helsingin Taidehallissa 2022, ja elokuvaa Le Saboteur (2022), jolla Kasitonni tavoitteli parhaan lyhytelokuvan Oscaria. Palkintoa ei tullut, mutta tuli tuotannon toistaiseksi paras elokuva.

Le Saboteur on rempseä agenttiparodia. Kuva on jaettu kahtia. Toisessa pyörii erikoistehostevetoinen tarina ja toisessa näytetään, miten ne on tehty. On suorastaan nerokasta näyttää rinnakkain temppu ja........

© Suomen Kuvalehti