Aikuiseksi asti luulin, että pysyin hevosen selässä oikeassa asennossa vain ratsastussaappaiden avulla. Että nimenomaan tiukasti pohkeita puristavista saappaista oli apua hevosen selässä pysymisessä, koska ne tukivat jalkaa ja toivat koko kehoon ryhtiä.

Kerran tulikin sellainen pakkastalvi, että oli puettava kunnon toppahousut ja vaihdettava löysävartisiin turvakärkisaappaisiin, jotta jalkaan mahtuivat mummon kutomat villasukat. Yhtäkkiä, kesken esteen ylityksen tajusin, että taika ei ollutkaan saappaanvarsissa. Pysyin hevosen kyydissä – jopa silloin, kun jalustimet karkasivat vauhdissa kokonaan jaloistani. Tasapaino oli minussa itsessäni.

Takerrumme helposti rutiineihin ja turvallisena kokemiimme asioihin, eikä siinä ole mitään väärää. Mutta jos emme koskaan irrottaudu niistä asioista, joiden luulemme pitävän meitä kasassa, jotain........

© Savon Sanomat