Opetus- ja kulttuuriministeriön julkistama visio peruskoululle vuoteen 2045 on otsikoitu: Elämää varten. Sanahaku antaa osviittaa painotuksista. Yhteisö tai yhteisöllisyys esiintyy 251 kertaa ja yksilö 88 kertaa. Teknologian viitataan 135 kohdassa ja tekoälyyn 50 kohdassa. Elämä on sivuilla 163 kertaa, sivistys tai yleissivistys 56 kertaa. Yleistieto mainitaan neljästi.

Työryhmän mukaan tulevaisuuden koulun tavoite on kasvattaa lapsista sivistyneitä ja hyviä ihmisiä.

Tavoite on hyvä. Auttavatko vision ehdotukset sen lähestymisessä? Riippuu toteutuksesta.

Peruskoulun kehittämisen tulokset tällä vuosituhannella eivät toistaiseksi ole olleet kovin kaksiset.

Peruskouluvisiota hallitsee maailmanparantamisen eetos.

Peruskouluvisiota hallitsee maailmanparantamisen eetos.

Kuten tiedetään, Suomi oli 2000-luvun ensi vuosikymmenellä OECD:n Pisa-oppimistulosvertailun ykkönen tai kärkisijoilla lukutaidossa, matematiikassa ja luonnontieteissä. Oppimisen mallimaan koululaitosta tultiin ihastelemaan eri puolilta maailmaa. Samalla kun muun muassa aasialaiset omaksuivat parhaita suomalaisia menetelmiä, Suomen oman järjestelmän perustaa ryhdyttiin horjuttamaan.

Suomen Kuvalehden (3/2026) jutussa kerrataan, miten Matti Vanhasen (kesk.) hallitus käynnisti peruskoulun digitalisoimisen vuonna 2007. Hankkeessa teknologia nostettiin välineestä päämääräksi. Tietokone- ja ohjelmistoyritykset saivat hallitsevan aseman uudistustyössä, kun taas lasten kehityksen asiantuntijat ja opettajat jäivät vähemmistöön. Kirjoihin viitattiin menneisyyden symboleina.

Enää ei Suomesta puhuta opetuksen suurvaltana. Pisa-tulokset ja sijoitukset ovat laskeneet kiihtyen.

Suomen Kuvalehden haastattelema Aino Saarinen nostatti vuonna 2020 kohun väitöskirjallaan, jonka mukaan runsas itseohjautuvuus ja digitaalisten oppimateriaalien käyttö heikensi useiden aineiden oppimistuloksia. Kasvatustieteen laitoksilla Saarisen tutkimus torjuttiin täysin. Tätä nykyä hänen havaintonsa jaetaan kansainvälisessä tiedeyhteisössä laajasti. Saarisen kohtelu Suomen yliopistopiireissä muistuttaa, miten vaikeaa järjellinen keskustelu digitalisaatiosta oli vielä muutama vuosi sitten.

Kuten tuore visiokin tuo esiin, tekoälyn myötä teknologinen haaste kouluille kasvaa moninkertaiseksi. New York Timesin jutussa kuvataan, miten teknologiajätit puskevat tekoälyjärjestelmiä koulujen ja yliopistojen opetukseen ympäri maailmaa (Savon Sanomat 17.2.). Yritysvetoinen logiikka on sama kuin Suomen viimeaikaisissa koulu-uudistuksissa, mutta panokset jatkossa järisyttävästi kovemmat.

Peruskouluvisiota hallitsee maailmanparantamisen eetos, jossa ei ole sinänsä mitään pahaa. Kokoavan ajatuksen mukaan koulun on pakko muuttua, koska maailma muuttuu. Tämäkään ei ole väärin, mutta höttöisiin iskulauseisiin sisältyy virheliikkeiden riski.

Tarkkuutta vaaditaan etenkin siinä, etteivät muut hyvät asiat ala liiaksi korvata välttämättömien perustietojen ja -taitojen omaksumista. Niiden laskusuunnasta on jo riittävästi näyttöä. Pahin virhe olisi luultavasti ajattelutavassa, jossa faktatieto ulkoistetaan yhä enemmän tekoälylle ja hakukoneille, kun taas kouluopetus keskittyisi oikeiksi käsitettyihin arvoihin ja asenteisiin, helposti ideologisella värityksellä.

Ilman riittävää yleistietopohjaa ihminen ei kykene suhteuttamaan mitään eteen tulevaa informaatiota mihinkään. Maailmankuva jää epäluotettavan tekoälyn ja ennakkoluuloja kiihdyttävien some-kuplien varaan. Toisin sanoen ihmisestä tulee tyhmä. Peruskoulun ensisijainen tehtävä on estää tämä.

© Savon Sanomat