Kolumni|Lähisuhdeväkivallan uhriin kohdistuva kuolemanvaara jää liian usein poliisilta tunnistamatta. Ongelman korjaaminen kannattaisi aloittaa poliisin omien ohjeiden noudattamisesta.

Kirjoittaja on HS:n tutkivan ryhmän toimittaja.

Joitain kuukausia sitten aloimme kollegani Susanna Reinbothin kanssa selvittää, miten viranomaiset ovat toimineet tilanteissa, joissa lähi­suhde­väkivalta on lopulta päättynyt murhaan.

Poliisi onnistuu jatkuvasti ehkäisemään vakavia rikoksia, eikä se voi päästä kaikissa tapauksissa väliin. Kävi kuitenkin ilmi, että monessa lähisuhde­väkivalta­tapauksessa poliisi oli laimin­lyönyt velvollisuuttaan suojella uhria.

Löysimme yhdeksän henkirikoksen uhria, jotka olivat yrittäneet hakeneet apua: kuusi naista, kaksi miestä ja yhden lapsen. He voisivat yhä elää, jos viranomainen olisi puuttunut tilanteeseen ajoissa.

Usein taustalla oli vuosien vainoa, tappouhkauksia, toistuvia lähestymiskieltojen rikkomista ja väkivaltaa. Joissain tapauksissa tekijää epäiltiin jo tapon........

© Helsingin Sanomat