Kun julkisen talouden liikkumavara kapenee, päätösten pitäisi kohdistua niihin harvoihin tekijöihin, jotka vahvistavat useita tavoitteita samanaikaisesti. Suomessa tehdään kuitenkin helposti päinvastoin.

Kun kirjoitin pari vuotta sitten kirjan strategiasta ja 80/20-säännöstä, ajattelin lähinnä organisaatioita.

80/20-säännön ajatus on yksinkertainen. Kun resursseja on rajallisesti, niitä ei kannata jakaa tasaisesti kaikkeen, vaan tunnistaa ne harvat valinnat, joilla on ratkaiseva vaikutus kokonaisuuteen. Strategia on viime kädessä kykyä erottaa olennainen epäolennaisesta ja keskittää huomio sinne, missä vaikutus on suurin.

Sama periaate koskee myös Suomen tulevaisuutta koskevaa päätöksentekoa.

Meillä on samaan aikaan nihkeä talouskasvu, ikääntyvä väestö, kasvavat työkykyhaasteet, korkea........

© Uusi Suomi