Eilen, 26.3.2026, suomalaiset sananvastuun puolustajat saivat merkittävän selkävoiton ahdasmielisiksi ja ei-toivotuiksi katsomiaan näkemyksiä vastaan Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2026:27, joka koski Päivi Räsäsen kirjoituksia homoseksuaaleista. Hänen rikoksensa? Raamatun tulkitseminen ja sen pohjalta esitetyt näkemykset homoseksuaaleista. Myös piispa Juhana Pohjola sai asiassa tuomion, sillä KKO:n mukaan Pohjola kuului Suomen Luther-säätiön johtoon, ja kyseisellä kirjoituksella ja sen pitämisellä yleisön saatavilla on ollut säätiön toimintaa palveleva intressi.

Ratkaisu on merkittävä sikäli, että se asettaa ennakkotapauksen sille, missä sananvapauden raja kulkee suhteessa rikoslain 11 luvun 10 §:ään (kiihottaminen kansanryhmää vastaan). Ratkaisu liittyy laajempaan politisoituneiden tuomioiden jatkumoon yhdessä muun muassa Jussi Halla-ahon ja Sebastian Tynkkysen saamien vastaavien tuomioiden kanssa. Tuskin tulee yllätyksenä, etten kannata näitäkään tuomioita, sillä puolustan laajaa sananvapautta ja liberaalia demokratiaa.

Räsäsen puheet ovat varmasti seksuaalivähemmistöille loukkaavia ja vallitsevan tieteellisen tutkimuksen valossa kyseenalaisia. On kuitenkin eri asia, pitäisikö tällaisista puheista joutua rikosoikeudelliseen vastuuseen. Vapaassa yhteiskunnassa sananvapaus ei ole olemassa siksi, että yleisesti hyväksytyt ja niin sanotun Overtonin ikkunan sisäpuolella olevat valtavirran näkemykset nauttisivat juridista suojaa. Sananvapaus on olemassa nimenomaan sitä........

© Uusi Suomi