Suomen Pankin pääjohtajan ja Euroopan keskuspankin EKP:n neuvoston jäsenen Olli Rehnin nimi on palannut mukaan huhumyllyyn, joka pyörii kovilla kierroksilla EKP:n johdon nimitysten ympärillä. Tällä kertaa kyse on istuvan pääjohtajan Christine Lagarden seuraajasta.

Ensimmäisenä Olli Rehnin nosti esiin meklariyhtiö Pepperstonen senioristrategi Michael Brown, mutta myös moni muu Uudelle Suomelle tilannetta arvioinut EKP-spesialisti pitää Rehniä yhtenä niin sanotuista kompromissikandidaateista.

Spekulaatiot lähtivät vauhtiin pari viikkoa sitten, kun markkinoille levisi huhu, jonka mukaan Christine Lagarde jättäisi paikkansa jo tänä vuonna. Lagarden virkakausi kestää virallisesti vuoden 2027 lokakuulle, mutta hänen odotetaan eroavan aikaisemmin Ranskan ensi vuoden presidentinvaalien takia. Ranskan keskuspankin pääjohtaja, EKP:n neuvoston jäsen François Villeroy de Galhau on jo ilmoittanut jättävänsä oman paikkansa ennenaikaisesti tämän vuoden kesäkuussa.

Christine Lagarde itse on vastannut huhuihin toteamalla ”perusskenaarion” olevan, että hän jatkaa EKP:n johdossa koko kautensa ajan. Markkinoilla ei olla tästä kuitenkaan vakuuttuneita ja siksi spekulaatiot pyörivät täydellä teholla.

Suurin euromaa Saksa on jo pitkään katsonut, että EKP:n seuraavan pääjohtajan paikka kuuluu sille. Moni ekonomisti pitää myös Saksan keskuspankin Bundesbankin pääjohtajaa Joachim Nagelia yhtenä parhaista kandidaateista.

Ongelmia aiheuttaa se, että Euroopan komission istuva puheenjohtaja on saksalainen Ursula von der Leyen. Hän sai paikkansa ensimmäisen kerran vuonna 2019 nimenomaan osana suurta eurooppalaista nimityspalapeliä, jossa EKP:n johtoon valittiin ranskalainen Lagarde. Olisi eurooppalaisessa politiikassa täysin poikkeuksellista, että yksi suuri maa saisi sekä komission puheenjohtajuuden että EKP:n pääjohtajuuden.

Muita vahvoja pääjohtajakandidaatteja on Kansainvälisen järjestelypankin pääjohtaja, entinen Espanjan keskuspankin pääjohtaja Pablo Hernandez de Cos ja entinen Hollannin keskuspankin pääjohtaja Klaas Knot.

De Cosin valintaa vastaan puhuu se, että toukokuussa paikkansa jättävä EKP:n varapääjohtaja Luis de Guindos on espanjalainen. Knotin ongelmana taas on se, että EKP:n ensimmäinen pääjohtaja Wim Duisenberg oli hollantilainen ja hänen valintansa oli jo suuri myönnytys pienelle euromaalle. Lisäksi EKP:n johtokunnassa istuu hollantilainen Frank Elderson, ja toisen saman maan kansalaisen nousu johtokuntaan olisi erittäin poikkeuksellista. Käytännössä Eldersonin pitäisi erota, jotta Knot voisi nousta pääjohtajaksi.

Juuri tästä syystä Michael Brown kertoo nostaneensa esiin Olli Rehnin. Hän muistuttaa kuitenkin samalla, että koska EKP:n pääjohtajan valinta on poliittinen, se voi osua käytännössä keneen tahansa.

Olli Rehnillä on takanaan kampanja EKP:n varapääjohtajan paikasta. Euroryhmä valitsi tammikuussa ehdokkaakseen tähän tehtävään Kroatian keskuspankin pääjohtajan Boris Vujčićin ja tällä viikolla sekä EKP:n neuvosto että Euroopan parlamentti ilmoittivat, ettei niillä ole mitään valintaa vastaan. Lopullisen päätöksen tekee kuitenkin EU-huippukokous todennäköisimmin maaliskuun kokouksessaan.

Markkinoilla EKP:n seuraavaksi pääjohtajaksi toivotaan ammattiekonomistia, jolla saisi mieluusti olla samanlainen pankkiiritausta kuin keskuspankkia vuosina 2011-2019 johtaneella taloustieteen professori Mario Draghilla.

Samaan aikaan moni EKP-kommentaattori korostaa kuitenkin myös nimenomaan Olli Rehnin taustaa Euroopan komission varapuheenjohtajana vuosina 2011–2014. Rehnillä oli tuolloin merkittävä rooli muun muassa Kreikan velkakriisin hoitamisessa.

EKP:n johdon kierto otti virallisesti ensimmäiset askeleensa viime viikolla, kun ekonomisti Massimo Rostagno jätti paikkansa keskuspankin rahapolitiikan johtajana. Rostagno jäi helmikuun lopussa ennenaikaiselle eläkkeelle omien sanojensa mukaan henkilökohtaisista syistä. Myös hänen oli alun perin määrä jatkaa tehtävässään ensi vuoteen.

Täysin riippumatta siitä jatkaako Christine Lagarde virkakautensa loppuun asti vai ei, peli EKP:n seuraavan pääjohtajan valitsemiseksi on nyt vihelletty auki. Se tarkoittaa sitä, että jos paikka kiinnostaa Suomea, lobbaus Olli Rehnin hyväksi on aloitettava nyt.

© Uusi Suomi