Tämä ansaitsee huomattavasti nykyistä enemmän huomiota Suomessa.

Venäjä ei vaikuta enää vain mielipiteisiin. Se pyrkii vaikuttamaan dataan. Kyse on datamyrkytyksestä – informaatiovaikuttamisen uudesta tasosta, joka kohdistuu suoraan tiedon infrastruktuuriin.

Perinteinen propaganda tähtäää ihmisiin. Uusi vaikuttaminen tähtää järjestelmiin, jotka välittävät tietoa ihmisille.

Venäjän ns. Pravda-verkosto on esimerkki tästä toimintamallista. Se on tuottanut massoittain eri kielisiä artikkeleita, jotka toistavat Kremlin narratiiveja eri maissa ja eri aihealueilla. Yksittäinen sivusto ei ehkä vakuuta ketään. Mutta kun sama sisältö julkaistaan kymmenissä ja sadoissa verkkotunnuksissa, syntyy määrällinen ylivoima.

Hakurobotit indeksoivat sisällön. Tietokannat tallentavat sen. Algoritmit oppivat siitä. Ja tekoälyjärjestelmät voivat viitata siihen.

Vale ei enää ole yksittäinen väite. Se muuttuu dataksi.

Datamyrkytys tarkoittaa juuri tätä: informaatioympäristöön syötetään järjestelmällisesti ja runsaasti harhaanjohtavaa sisältöä, jotta algoritmit alkavat käsitellä sitä normaalina tietona. Kun toistoa on riittävästi, syntyy näennäinen uskottavuus. Määrä alkaa korvata laadun.

Tämä ei ole vain tekninen yksityiskohta. Se on strateginen toimintamalli.

On tärkeää ymmärtää, että kyse ei ole ainoastaan tekoälyn koulutusdatasta. Erityisen haavoittuvia ovat palvelut, jotka hakevat vastauksia verkosta reaaliajassa. Jos luotettavaa tietoa on vähän, syntyy tiedon aukko. Ja tiedon aukon täyttää se, mikä on määrällisesti hallitsevaa.

Datamyrkytys toimii juuri tässä logiikassa.

Venäjän informaatiovaikuttaminen on jo pitkään ollut osa laajempaa hybridistrategiaa. Nyt se kohdistuu entistä suoremmin tiedon infrastruktuuriin: hakukoneisiin, suositusjärjestelmiin, tietokantoihin ja tekoälyavustajiin. Vaikuttaminen ei enää rajoitu keskusteluun. Se pyrkii muokkaamaan sitä järjestelmää, joka tuottaa vastaukset.

Tämä muuttaa vaikuttamisen dynamiikkaa perusteellisesti.

Suomelle kyse on turvallisuuskysymyksestä. Yhä useampi kansalainen, toimittaja ja päättäjä käyttää tekoälyä tiedonhaun välineenä. Se nopeuttaa työtä ja tehostaa päätöksentekoa. Mutta jos dataympäristö saastuu, myös vastaukset vääristyvät.

Datamyrkytys ei tarkoita, että tekoäly “on propagandaa”. Se tarkoittaa, että järjestelmät toimivat sen datan varassa, joka niille on saatavilla. Jos vihamielinen toimija onnistuu systemaattisesti muokkaamaan tietoympäristöä, vaikutus kertautuu.

Siksi datamyrkytys on tunnistettava osaksi hybridivaikuttamista.

Meidän on päivitettävä ajattelumme. Informaatiovaikuttaminen ei ole enää vain sisältökysymys. Se on infrastruktuurikysymys.

Tarvitsemme kolmea asiaa.

Ensinnäkin tekoälypalveluihin läpinäkyvämmät lähdeviitteet ja epävarmuuden osoittaminen. Käyttäjän on nähtävä, mihin vastaus perustuu.

Toiseksi julkishallinnolle selkeät kansalliset linjaukset tekoälyn käytöstä tiedonhaussa ja päätöksenteon tukena. Emme voi ulkoistaa kriittistä arviointia algoritmeille.

Kolmanneksi medialukutaidon 2.0. Meidän on opetettava myös algoritmien logiikkaa: miten hakukoneet ja tekoäly muodostavat vastauksia ja mitä riskejä siihen liittyy.

Venäjän tavoitteena ei välttämättä ole, että jokainen uskoo propagandaa. Riittää, että epävarmuus kasvaa ja luottamus heikkenee.

Jos emme reagoi ajoissa, Venäjä ei tarvitse megafonia.

Se tarvitsee vain datavirran.

© Uusi Suomi