Ihminen, joka käyttää tekoälyä, korvaa lopulta hänet, joka ei osaa sitä hyödyntää

Tekoäly ei vie ihmiseltä mitään olennaista, mutta se muuttaa sitä, mitkä taidot ovat ratkaisevia, kirjoittaa kasvatustieteiden professori.

Ihminen on aina tukenut ajatteluaan teknologialla. Paperi ja kynä, taskulaskin sekä älypuhelin ovat esimerkkejä välineistä, joiden avulla olemme laajentaneet rajallista muistiamme ja tiedonkäsittelykykyämme.

Tarve teknologiseen tukeen ei ole kadonnut, vaan kasvanut. Tänä päivänä kognitiivisen laajentumisen tärkeimmät välineet ovat data ja tekoäly.

Keskustelu tekoälystä keskittyy usein uhkiin: viekö se työpaikat, heikentääkö se oppimista tai passivoiko se ajattelua? Nämä kysymykset ovat tärkeitä, mutta eivät riittäviä. Tarvitsemme paremman ymmärryksen siitä, miten ihmiset ja tekoäly voivat toimia yhdessä – ja mitä tämä edellyttää oppimiselta ja yhteiskunnalta.

Perinteinen tekoälyajattelu korostaa koneen kykyä toimia itsenäisesti ja automatisoida aiemmin ihmisille kuuluneita tehtäviä. Tämä näkökulma on kuitenkin vanhentumassa.

Hybridiälyn ajatus korostaa ihmisen ja tekoälyn vuorovaikutusta: tekoäly jäsentelee nopeasti, ennustaa ja ehdottaa, kun taas ihminen arvioi, tulkitsee ja tekee päätöksiä. Yhdistelmä on toimivampi........

© Suomen Kuvalehti