Jatkuva melu ärsyttää ja kuormittaa. Myös hiljaisuus voi olla äänekästä. Mistä tyyneyttä vielä voi löytää?

Pohjoistuuli taivuttaa puunlatvoja, puuskat vellovat aaltojen lailla.

Juurakkopolku kiemurtelee vanhan metsän sirpaleessa. Valoa tihkuu oksien lävitse. Myrsky on kaatanut jättikuusia, tauti kuivattanut pystyyn. Sammaleiden peittämiä maapuita makaa sikin sokin.

Aihkimännyn kylkeen tekee mieli pysähtyä ja tuijottaa sen kiharaista lakkapäätä. Puuvanhus on huojunut täällä vuosisatoja. Niin kauan, että yhdet kädet eivät ulotu sen ympärille.

Ei ristinsielua, ei muita kulkijoita.

On hiljaista mutta ei äänetöntä. Tuulen tohinaan sekoittuu peipon soinnikas laskeva sävel. Tiaiset sirkuttavat varoitusää­niään. Sitten metsän huminasta erottuu korkea, hento kitinä.

Jossain lähistöllä laulaa hippiäinen, piskuinen höyhenpallo.

Kintulammi on luonnonsuojelualue, tamperelaisten hengähdyspaikka puolen tunnin ajomatkan päässä keskustasta.

Tampere on kartoittanut laajat hiljaiset virkistysalueet. Keitaita löytyy metsistä, puistoista ja järvien rannoilta. Kaavoituksella luodaan uusia rauhallisia pihoja ja rantapolkuja. Nyt selvitetään puiston lämpäreetkin, joihin voi paeta tiivistyvän ja kasvavan kaupungin hälyä.

Tampereen ydinkeskusta on kapea kannas kahden järven välissä. Kehätiet levittävät melua laajalle. Liikenne lisääntyy joka vuosi. Lähes ääneti kulkevat sähköautot pehmentävät lähiöiden melua, mutta vilkkailla teillä rengasmelu peittää kaiken alleen.

Julkisilla paikoilla raikaa musiikki.

Ratinan kauppakeskuksen käytävillä soi englanninkielinen pop ja rock. Kevyt, iloinen ja eteenpäin menevä nopeatempoinen taustamusiikki on tutkitusti toimivinta myös Ratinassa. Musiikilla houkutellaan ostamaan enemmän tavaraa, ruokaa ja juomaa.

Avoimissa työ- ja opiskelutiloissa hälinä on jatkuvaa. Desibelit pomppaavat punaiselle Tampereen jättikoulujen ruokaloissa ja liikuntatunneilla.

Yöksi liikenteen kohina vaimenee, Tammerkoski ei. Keskustan katoilla hurisevat yötä päivää ilmanvaihtolaitteet.

Ääniä ei voi sulkea pois nukkuessaankaan.

Herkkäunisimmat kaupunkilaiset tunkevat tulppia ja vahoja korviinsa joka yö.

Kahvila Runo viekoittelee tuoreen korvapuustin tuoksulla. Ulko-oveen on kiinnitetty tarra: music free zone, musiikiton paikka.

Tarran on ideoinut Asta Hannula. Saatuaan kuulovaurion muusikkona hän on karttanut meluisia paikkoja. Kovat äänet väsyttävät, pahentavat korvien sointia ja unettomuutta.

Suomen suuret kaupungit ovat rauhallisia maailman metropolien rinnalla. Silti joka neljäs kokee liikenteen ja naapurien häiritsevän, vielä useampi on herkistynyt melulle.

Aluksi melu ärsyttää. Ajan mittaan se stressaa ja nakertaa terveyttä.

Melu kuormittaa peruskoulujen ja päiväkotien arkea. Opettajat ja lastentarhanopettajat ovat yliedustettuja kuulokuntoutuksessa, Kuuloliitosta kerrotaan.

Laajan pohjoismaisen tutkimuksen mukaan liikenteen meteli lisää sydäninfarktien, sepelvaltimotaudin ja aivohalvauksen riskiä.

Aina ei tarvita edes korkeita desibelilukuja. Avokonttoreissa jo normaali ääni häiritsee. Ihmisen kuulo on virittynyt puheen taajuuksille. Sanallista informaatiovirtaa ei voi kytkeä pois, vaikka mieli tekisi.

Kirjastot, kirkot ja saunat ovat perinteisiä hiljaisuuden tyyssijoja.

Monessa yleisessä saunassa rauha on mennyttä. Tampereella, saunapääkaupungissa, nuoret aikuiset tulevat lauteille juttelemaan. Kun kaikki kailottavat toistensa päälle, löylytilan täyttää äänten kakofonia.

On möykälle myös........

© Suomen Kuvalehti