Yhteinen armeija Euroopalle?

Euroopan ei tarvitsisi olla riippuvainen ”golffarin ajatuksista”, sanoo tutkija Kimmo Elo.

EU-neuvoston olisi pitänyt päättää Ukrainan rahoittamisesta, josta oli neuvoteltu sopu jo joulukuussa. Unkarin pääministeri Viktor Orbán kuitenkin muutti mielensä 90 miljardin hätälainasta.

Myöskään Iranin sodasta ei syntynyt konkreettisia ratkaisuja. Samaan aikaan Euroopan unioni oli ajautumassa uuteen energiakriisiin. Taas oltiin tutussa tilanteessa. EU on ratkonut erilaisia kriisejä viisitoista viime vuotta.

Kaava on aina sama, Eurooppa-tutkija Kimmo Elo sanoo turhautuneena. Hän työs­kentelee yliopistolehtorina Itä-Suomen yliopistossa ja on seurannut kauan Euroopan poliittista integraatiota.

Finanssikriisin jälkeen piti perustaa fiskaaliunioni, jotta ongelmat eivät uusiutuisi, pakolaiskriisin jälkeen uudistaa Dublin-järjestelmä, jotta pakolaiskriisi ei toistuisi.

”No, mitä on tapahtunut? Ei mitään”, Elo sanoo.

”Jos nyt katsotaan useimpia kriisejä, niin yhdenkään jälkeen ei ole tehty mitään kestäviä muutoksia.”

Yksi syy jatkuviin ongelmiin on se, että unionin jäsenmaat estävät EU:n toimivaltuuksien kasvattamisen juuri niissä asioissa, joissa vaativat sitä toimimaan. Siksi unioni joutuu toimimaan ilman riittävää toimivaltaa tavalla, joka on demokratian kannalta ”harmaalla vyöhykkeellä”.

Elon mukaan ongelma on korostunut nyt, kun jäsenvaltiot kasvattavat nopeasti puolustustaan ja tahtovat siihen rahaa EU:lta.

Ulko- ja turvallisuuspolitiikka on vahvasti jäsenvaltioiden vastuulla, ja ne näkevät turvallisuuden keskenään hyvin eri tavalla. On epäselvää, kuka vastaa kokonaisuudesta, eikä hankintoihin ole luotu yhteistä mekanismia, jolla olisi lyhyen tai pitkän aikavälin tavoitteet.

”Odotan sitä päivää, että joku keksii kysyä, mikä olikaan tämän tarkoitus. Miten nämä toimet vaikuttavat siihen, että tämä ongelma ei jatkossa toistu?”

Puolustushankintoihin käytetään valtavasti rahaa ohi budjettisäädösten. Samalla jäsenvaltiot joutuvat........

© Suomen Kuvalehti