Kuinka osaatkin olla niin huono, Elina Kilkku?

Kirjailija kirjoittaa apurahalla maailman huonointa romaania. Ensimmäinen luonnos on jo valmis.

Villa Kivi on kirjailijatalo Helsingin Linnunlaulussa. Se on upea valkoinen puuhuvila, jossa on neljätoista työhuonetta. Jos sellaisen haluaa saada, on lähetettävä hakemus ja työsuunnitelma, sitten jonotettava pari vuotta. Mutta vuokra on huokea. Ja maisemat komeat.

Ensimmäisen kerroksen keskimmäisen työhuoneen ikkunasta näkee Töölönlahden ja kansallisoopperan. Siellä kirjoittaa Elina Kilkku.

Hän pyöräilee työhuoneelleen joka arkipäivä eikä uskalla pitää vapaapäiviä, sillä hänellä on vaativa tehtävä. Kilkku kirjoittaa maailman huonointa romaania.

Jotkut tuntuivat luulevan, että koko juttu oli vitsi. Siltä se kuulosti, jos luki pelkän otsikon. Elina Kilkku sai Koneen säätiöltä 57 000 euroa ”mahdollisimman huonon romaanin kirjoittamiseen”, Helsingin Sanomat uutisoi lokakuussa 2025.

Sen jälkeen Kilkku sai sähköpostiinsa raivostuneita viestejä. Joku kirjoitti, että hän oli täysin oikea ihminen kirjoittamaan maail­man huonoimman romaanin, olihan hän lahjaton pelle.

Kilkku ymmärsi, miksi projekti herätti tunteita. Iso rahasumma ja tällainen projekti, vaikka kulttuurialalla oli vaikeat ajat. Hän oli kuitenkin kertonut jutussa, ettei kirja ollut mikään vitsi. Hän oli aivan vakavissaan, eikä mahdollisimman huono syntynyt helposti.

Kuka tahansa voi käskeä tekoälyohjelmaa kirjoittamaan surkean kirjan, mutta mitä kiinnostavaa sellaisessa on? Tai sellaisessa, että kaikki yhdyssanat on kirjoitettu erikseen?

Kilkku ei ole kiinnostunut ilmeisestä, kuten kirjoitus- tai kielioppivirheistä. Hänen tavoitteensa on sisällöllinen huonous. Ja vaikka romaanista eittämättä tulee surkea – hän tietää jo, että tulee – on tärkeää, että sitä on kiva lukea.

Siksi yhdenlainen huonous ei riitä. Maailman huonoin romaani on mahdollisimman monella tavalla huono.

Jotta voi olla todella huono, pitää ensin tietää tarkasti, mikä on hyvää. Kirjallisuutta ja sen lajityyppejä täytyy tuntea laajasti, ymmärtää konventioita ja kirjoittamattomia sääntöjä.

Kilkku on kirjailija ja teatteriohjaaja, hän on kirjoittanut useita romaaneja ja näytelmiä ja lukenut korkean pinon kirjoittamista käsitteleviä kirjoja. Nyt hänen tavoitteensa on tehdä päinvastoin kuin niissä neuvotaan.

Hänellä on tietokoneellaan pitkä lista huonoja ohjeita.

Kun hyvässä kirjallisuudessa kuvaillaan miltä jokin näyttää, tuntuu tai tuoksuu, Kilkun listalla lukee Aistiton kuvaus.

”Olen tehnyt sellaisen testin, että mitä kuvaus on, jos siitä poistaa kaikki aistit. ’On pöytä’ – siinä ei ole yhtään aistia käytössä. Olla-verbi on muutenkin tosi hyvä, kaikkea vaan on koko ajan.”

Erityisen hauskaa on huonon dialogin kirjoittaminen. Kaikki puhuvat joko samalla tavalla tai niin, ettei se sovi kenenkään suuhun, ja kertovat täysin turhia asioita.

Kilkun suosikki on, kun hahmot puhuvat omalle peilikuvalleen. Esimerkiksi: Hän katsoi peiliin, jäänsinisiin silmiinsä.

”Mutta sitten........

© Suomen Kuvalehti