Virossa nuorten vakava rikollisuus on kadonnut lähes kokonaan. Mitä siellä tehdään toisin kuin Pohjoismaissa?

Esitelmien pitäjät vaihtuvat. Huolenaiheet pysyvät.

Lokakuussa 2025 kriminologian asiantuntijat astelevat vuorotellen Espoon Hanasaaressa sijaitsevan konferenssikeskuksen puhujanpönttöön. Euroopan kriminaalipolitiikan instituutin (HEUNI) seminaari käsittelee pohjoismaista nuorisorikollisuutta ja siihen puuttumista. Otsikossa kysytään: mikä toimii?

Ruotsin Rikoksentorjuntaneuvosto Brån asiantuntijat puhuvat vakavan rikollisuuden riskien tunnistamisesta ja korjaustoimien ajoituksesta. Kolmasosa nuorten tekemistä murhista kytkeytyy jengeihin, rikosten ehkäisyyn keskittyvän yksikön johtaja sanoo.

Norjalaispoliisi esittelee tutkimusta, jossa selvitettiin 55:n vähintään kymmenen rikosta ennen aikuisikää tehneen taustaa. 41 heistä oli ollut itsekin väkivallan uhreja. Monilla on maahanmuuttajatausta. Myös päihde- ja mielenterveysongelmat olivat yleisiä, samoin epävakaat kotiolot.

Lounastauon jälkeen suomalaispoliisi esittelee nuorisorikoksissa valtakunnan kärkitasoa edustavan Itä-Uudenmaan tilastoja. Käyrä kertoo alle 21-vuotiaita koskevien­ rikostutkintojen yli kaksinkertaistuneen vuosien 2019–2022 välillä.

Huonoja lukuja on muuallakin.

Nuorten tekemien rikosten kokonaismäärät ovat laskeneet kaikissa Pohjoismaissa runsaan vuosikymmenen ajan. Silti nuorten rikollisuudesta on viime vuosina keskusteltu poikkeuksellisen paljon ja huolestuneeseen sävyyn. Syynä ovat alaikäisten vakavat rikokset ja niihin usein kytkeytyvä jengi-ilmiö.

Uutiset jengien ”lapsisotilaista” ja murhia tilauksesta tekevistä teineistä ovat heijastuneet alaikäisten rangaistuksista käytyyn keskusteluun.

Tanskassa on kokeiltu esimerkiksi rikosvastuuiän laskemista viidestätoista neljääntoista vuoteen. Ruotsissa valmistellaan parhaillaan ikärajan pudottamista 13 vuoteen. Muutos voisi viedä esiteinejä vankilaan.

Suomessa alaikäisten tutkinta- ja vankeusvankien kokonaismäärä kaksinkertaistui vuosien 2022–2025 välillä. Viime vuonna heitä oli 93. Alaikäisten rangaistukset ovat täällä noin 90-prosenttisesti sakkoja.

Pohjosmaissa nuorten vankeusrangaistuksia on perinteisesti vältelty. Monien tutkimusten mukaan vankilan teho rikoskierteen katkaisemisessa on heikko. Vuonna 2017 tehdyn ruotsalaistutkimuksen mukaan suljettussa yksikössä olleet nuoret uusivat rikoksensa 40 prosenttia todennäköisemmin kuin avoimeen yksikköön sijoitetut.

Hanasaaren seminaarin esitelmissä toistuu huomio aivojen kehityksestä. Itsehillintää säätelevä etuotsalohko kehittyy 25 ikävuoteen asti, joidenkin arvioiden mukaan pidempäänkin.

Kriminologit puhuvat, että Pohjoismaissa on tapahtunut ”rangaistuskeskeinen käänne” nuoriin sovellettavassa kriminaalipolitiikassa. Virossa on valittu toisenlainen suunta.

Hanasaaren seminaarissa huolestunut sävy hälvenee, kun Laidi Surva aloittaa esityksensä. Hän toimii kriminaalipolitiikasta vastaavana varakanslerina Viron oikeus- ja digitalisaatioministeriössä.

Neuvostovallan päätyttyä maan nuorisorikostilastot olivat karuja. Vuosina 1992–1995 Viron vankiloissa oli keskimäärin noin tuhat alaikäistä vankia. Joinain vuosina kaikista virolaisvangeista 15–20 prosenttia oli alaikäisiä.

Nyt se on kaukainen muisto.

”Vuonna 2024 vankiloissa ei ollut yhtään nuorta, nytkin vain muutama”, Surva sanoo.

”Tervetuloa tutustumaan tekemiimme muutoksiin.”

Maaliskuun aurinko heijastuu kuparinruskeaan betoniin. Tuuli ei jaksa heiluttaa Tapan suljetun nuorisokodin edessä päivystäviä lippuja.

Niitä on kolme: Viron, Euroopan unionin ja Viron sosiaaliministeriön alaisuudessa toimivan yrityksen. Sen nimi on AS Hoolekandeteenused.

Yritys pyörittää kymmeniä palveluyksikköjä eri puolilla Viroa. Yksi niistä on 80 kilometriä Tallinnasta kaakkoon sijaitseva Tapan nuorisokoti, jossa on tilat 36 lapselle.

”Kaikki tänne tulevat lapset ovat vaaraksi itselleen tai muille. Moni heistä on tehnyt rikoksia”, palvelupäällikkö Gerli Brifk kertoo tapaamishuoneessa.

Vain nuorille tarkoitettuihin suljettuihin laitoksiin päätyy moninkertainen määrä nuoria varsinaisiin vankiloihin verrattuna. Virossa yksi syy nuorten vankien määrän vähenemiseen on vuonna 2018 tehty uudistus nuorten rikoksia koskevaan lainsäädäntöön. Se korostaa rankaisemisen sijaan auttamista.

Rikoksia tehneiden alaikäisten tilanne arvioidaan yksilöllisesti, heitä ohjataan erilaisten sosiaalipalveluiden pariin ja arvioidaan esimerkiksi terapian tarvetta. Rikoksia pyritään sovittamaan yhdyskuntapalvelulla, ehdonalaisilla tuomioilla tai antamalla mahdollisuus korvata aiheutettu vahinko.

Uudistus ohjaa välttämään vankilatuomioita viimeiseen asti. Moni lapsi, joka olisi joutunut 1990-luvun alussa vankilaan, päätyy nyt Tapan kaltaiseen laitokseen.

Sellaisia on Virossa neljä. Osaan laitoksista voi päätyä sosiaaliviranomaisten aloitteesta, vaikka ei olisi tehnyt rikosta.

Vuonna 2018 suljetuissa laitoksissa oli vähintään päivän ajan 51 alaikäistä. Vuoden 2019 jälkeen määrä on vaihdellut 100–123 hengen välillä. Suurin osa kasvusta on tapahtunut sosiaalitoimen kiintiössä.

Tapassa nuorille on annettu omaa tilaa.

Käytäville on kiinnitetty pahvista askarreltuja lintuja, kukkia ja Viron lippuja. Ruokalan katossa roikkuu diskopallo. Pihalla komeilee nuorten puutyötunnilla tekemä pienois-Muumitalo.

Lukitut väliovet ja kattoihin kiinnitetyt valvontakamerat muistuttavat, että nyt ei olla koulun käytävillä. Opettajien lisäksi vastaan tulee myös vartijoita.

Kaksi kaljupäistä teiniä istuu sohvalla koivumaalausten koristaman oleskeluhuoneen sohvalla ja pelaa Playstationilla taistelupeli Fortnitea. Toisen kämmenselkää peittää musta tatuointirihmasto.

”Privetstviye!” Maarja Allikas-Senka tervehtii poikia.

Hän toimii laitoksessa hoitomenetelmiä suunnittelevana asiantuntijana, on ollut organisoimassa esimerkiksi seinäkoivikkojen maalaamista.

Noin neljännes virolaisista puhuu äidinkielenään venäjää. Erilaisissa suljetuissa laitoksissa sitä puhuu tutkimusten mukaan vähintään puolet asukkaista.

Playstation on poikkeus. ”Palkinto hyvästä käytöksestä”, Allikas-Senka sanoo.

Ruutuajat on painettu minimiin. Tietokoneelle pääsee 45 minuutin ajaksi kaksi kertaa viikossa. Kännyköitä saa käyttää päivässä 20 minuutin ajan. Aikoja saa pidennettyä käyttäytymällä moitteettomasti.

Kaikki laitoksen lapset käyvät koulua. Kun ruutuja ei ole, vapaa-aikaa käytetään lautapeleihin ja lukemiseen.

”Moni rakastaa palapelien tekemistä”, Allikas-Senka kertoo.

Osa nuorista lukee läpi koko pienen laitoskirjaston valikoiman. ”Silloin haetaan lisää kaupungin kirjastosta.”

Brifk kysyy Playstationia pelaavalta pojalta lupaa esitellä tämän huonetta. Siistin sopen seinällä on tavoitetaulukko, johon poika on kirjoittanut haaveitaan ja vahvuuksiaan. Yksi kategorioista kysyy: mitä tekisin toisin?

Toisella........

© Suomen Kuvalehti