Modernit sotaveteraanit

Kotimaisten sotakirjojen uusi aalto vie Ukrainaan, muukalaislegioonaan ja erikoisjoukosta toiseen.

Siis mitä juuri luin?

Pyhä luvattu sota alkaa kustantajan alkusanoilla, jotka päättyvät lupauksia herättävään kommenttiin: Teoksen kieli on monin paikoin rajua ja loukkaavaa eikä edusta kaikilta osin kustantajan arvomaailmaa.

Varovaisen kirjoittamisen aikana julkinen kieli on siistiytynyt. Teinipoikien vanhemmat kuitenkin tietävät, että kielenkäyttö ei ole juuri parantunut 1990-luvulta, ainakaan kun yölliset pelisessiot tai urheiluleirien nujakat kiihtyvät.

Ellis Aalto kirjoittaa kaiken kirjaansa. Hillitön ilmaisu on virkistävää –  mutta vain, jos lukija ei ole loukkaantuvaa sorttia.

Aalto on neuvoton nuori. Varusmiespalveluksen jälkeen hän syrjäytyy kotiinsa. Aalto vertaa itseään incel-nuoriin. Lopulta suunnittelin, että tappaisin itseni autossani heliumilla. Vaihtoehto löytyy tuurilla: sota Ukrainassa. Aalto myy koko omaisuutensa ja lähtee ammattisotilaaksi, tavoitteena kirjoittaa kirja ja tehdä elokuva.

Sota on kaoottista, eikä sitä edes löydy. Koko Ukraina on täynnä ulkomaalaisia, jotka etsivät tietä rintamalle. Koulutusta ei anneta, mutta viinaa ja huumeita vedetään.

Kun tie vihdoin urkenee, Aalto kirjoittaa sodasta samaan tapaan kuin Colby Buzzell Irakista kirjassa Minun sotani – nuorelta nuorelle. Buzzell edusti blogikulttuuria, Aalto meemien ja pikkuvideoiden sukupolvea. Hän tuli tunnetuksi omalla taistelupätkällään ”Finnish jaegers survive a BMP-2 in Ukraine”. Videota on katsottu nyt 4,5 miljoonaa kertaa.

Itse sodankäynti on tylsää vartioimista, päihteiden käyttöä ja kiusaamista. Kirja on pätevästi kirjoitettu ja samalla päättömyydessään huomattava. Kerrankin on vastaus kysymykseen, mikä kirja nuorelle sukulaismiehelle lahjaksi.

Kaikki modernin ajan sotaveteraanit eivät kirjoita muistelmiaan itse. Legioonalainen-kirjan Tony Tiikanen pakeni rikok­siaan ja päihteitä klassiseen tyyliin Ranskan muukalaislegioonaan, isänsä ehdotuksesta ja avittamana.

Teemu Potapoffin kanssa kirjoitettu Legioonalainen alkaa puuduttavan pitkällä osuudella vankilaan ajautuvan nuorisorikollisen elämästä. Tiikasen keikoilla Afrikkaan ei ammuskella, partioidaan sitäkin enemmän. Loppuaika ryypätään ja vedetään huumeita kasarmilla. Miehinen puheenparsi puskee läpi, muun muassa kun Tiikanen pääsee ”junttaamaan” Viron armeijan ”40-vuotiasta lääkintämimmiä”.

Sävyero Aaltoon on kuitenkin selvä: kersantiksi ylennyt, vuonna 2024 legioonan jättänyt Tiikanen on lopulta ammattisotilas, ei vain sekoileva seikkailija. Sotilaallinen puoli jää kuitenkin alisteiseen asemaan, mikä tekee kirjasta hieman yhdentekevän.

Armeija tarjosi myös Janne Lehtoselle turvan: vantaalaisen nuoren elämä oli luisua pikkurikoksissa hunningolle. Tarkkailuluokkalainen löysi kuitenkin rinnalleen ”kympin tytön” ja rakkaus vei hänet ensin lukioon ja sieltä suorittamaan elämää vaikeimman kautta.

Tietokirjailija Kati Pukki on nyt tehnyt tv:stä tutusta Lehtosesta erinomaisen kirjan. Se sopii erityisesti niille, jotka kaipaavat sekoilun sijaan substanssia. Erikoisjoukoissa on ammatillisen tiedon osalta ylivertainen.

Lehtonen on läpäissyt vaativia pääsykokeita useisiin erikoisjoukkoihin ja kertoo niistä tarkasti. Samalla kirja on jopa hellyttävä tarina siitä, että rakkaus on luodin ohella kestävimpiä ratkaisuja ongelmiin.

Erikoisjoukoissa-kirjan kyytipojaksi voi suositella tietokirjaa Erikoisjoukot. Jatkosodan kaukopartioista nykyisiin erikoisjääkäreihin kulkevasta kokonaiskatsauksesta kuluneimman historian olisi voinut rajata pois. Tuoreempaa löytyy esimerkiksi Afganistanista, jossa erikoisjoukot avustivat ihmisten evakuointia Suomeen Kabulin lentokentällä.

Seppo Mustaluodon Erikoisjoukoista Afrikkaan on kirjallisesti vaatimaton selonteko Kimmo Heinosen taisteluista palkkasotilaana. Puolustusvoimien erikoisjoukoista yksityisiin turvaoperaatioihin päätynyt Heinonen halusi haastetta ja lähti tuntemattomaksi jätetyn Afrikan maan sisällissotaan. Operaatioturvallisuudesta pidetään huolta, sillä yksityiskohtia ei juuri kerrota.

Kirja latistuu taistelupornografiaksi. Vankeja tapetaan, kyliä poltetaan ja vihollisia ammutaan. Vihollisia he kai ovat, vaikka mitään taustoitusta ei tule. 

Ellis Aalto: Pyhä luvattu sota. 424 sivua. Docendo, 2025.

Seppo Mustaluoto: Erikoisjoukoista Afrikkaan. 223 sivua. Otava, 2025.

Mikko Porvali, Vesapekka Larkkonen: Erikoisjoukot. 384 sivua. Atena, 2025.

Teemu Potapoff, Tony Tiikanen: Legioona­lainen. 350 sivua. Docendo, 2025.

Kati Pukki: Erikoisjoukoissa. 442 sivua. WSOY, 2025.

Oletko jo tilaaja? Kirjaudu sisään tästä.

Saila Susiluodon Summerhill-runokokoelma on lumoavan kesäinen, Niina Holm kirjoittaa arviossaan. runot Arvio: Saila Susiluodon runoissa pieninkin elävä on merkityksellinen 2 MIN

Arvio: Saila Susiluodon runoissa pieninkin elävä on merkityksellinen

Poliisisarja Blue Lights on lajinsa tehokkainta kärkeä, Leena Sharma kirjoittaa. tv-sarja Toimittaja Leena Sharman suositus poliisisarjojen ystäville: Blue Lightsin jännitys on intensiivistä 1 MIN

Toimittaja Leena Sharman suositus poliisisarjojen ystäville: Blue Lightsin jännitys on intensiivistä

Suositun Hildur-dekkarisarjan avausromaanista tuli näyttämöversiona hyvän mielen poliisinäytelmä. Kulttuurin viikko Kutomista ja turvallista jännitystä – Hildur ja muut kulttuurin viikon arviot 1 MIN

Kutomista ja turvallista jännitystä – Hildur ja muut kulttuurin viikon arviot

Palstalla julkaisemme lukijoidemme löytämiä osumia ja huteja mediasta. Jyvät ja akanat Jalkaväkimiinojen koulutus alkoi. Ja muita Jyviä ja akanoita. 1 MIN

Jalkaväkimiinojen koulutus alkoi. Ja muita Jyviä ja akanoita.

if('undefined'!==typeof dfp){dfp.displayAdslot("dfp__native-card-1_2");}

if('undefined'!==typeof dfp){dfp.displayAdslot("dfp__native-card-1_3");}

if('undefined'!==typeof dfp){dfp.displayAdslot("dfp__native-card-1_4");}

© Suomen Kuvalehti