Analyysi: Puolueiden kantojen tai kannatuksen on muututtava, jotta Suomeen saadaan enemmistöhallitus
Saako Suomeen hallitusta?
Puolueet ovat rajanneet pois useita hallitusvaihtoehtoja. Lisää haasteita tuo galluptilanne.
Tulisiko Suomessa siirtyä blokkivaaleihin? Entä pitäisikö meilläkin kokeilla vähemmistöhallituksia?
Suomalaiset poliitikot hakevat vähän väliä mallia Ruotsista. Tämä tarkoittaa yksittäisten päätösten kopiointia, mutta rohkeimmat haikailevat myös länsinaapurimme poliittisen järjestelmän perään.
Juuri nyt ruotsalainen politiikka ei tosin näytä parhaita puoliaan. Maassa on oltu syyskuun vaalien jälkeen kohta kaksi kuukautta ilman hallitusta.
Maan lainsäädännön mukaan parlamentti saa äänestää uudesta pääministeristä neljä kertaa. Jos pääministeriä ei saada neljännelläkään yrityksellä valituksi, edessä on automaattisesti uudet vaalit.
Nyt takana on kaksi yritystä. Ensimmäiseen äänestykseen eteni vaalivoittaja, demarien Magdalena Andersson. Häntä kannatti vain oma puolue.
Toinen yritys kariutui tällä viikolla, kun keskustapuolueen unelma blokkirajat ylittävästä hallituksesta laitettiin testiin. Myös Elisabeth Thand Ringqvist sai tukea vain omiltaan.
Tulevaisuus ei näytä helpommalta. Seuraavaksi hallitusta yrittää muodostaa maltillisen kokoomuksen Ulf Kristersson. Hän sanoi tunnustelijanimityksen yhteydessä, että kaikki vaihtoehdot ovat epätodennäköisiä.
Kristersson sentään pehmensi kommenttiaan lisäämällä, että kaikkein epätodennäköisintä on, ettei Ruotsilla olisi enää koskaan hallitusta.
Umpikujan syynä ovat niin kutsutut ”röda linjer”, punaiset viivat.
Ilmaisu tarkoittaa sitä, että puolueet ilmoittivat ennen vaaleja, minkä muiden puolueiden kanssa ne eivät ole valmiita yhteistyöhön.
Ruotsin politiikan lähtökohta on, että puolueet käyvät vaaleihin kahtena blokkina. Kumpikin nimittää yhden yhteisen pääministeriehdokkaan. Naapuriblokin kanssa puolueet eivät aio hallita.
Tämän perusasetelman ohella........
