Kolumni|Vaikka pahin pelko toteutuisi, Ässillä ei ole mitään hätää
Punkit: Punkkien levittämä liha-allergia lisääntyy
Onnettomuus: Porilainen veneilijä mätkähti laiturin reunan kautta veteen rantautuessaan – ”Siihen pieneen hetkeen pisti aivan kaikkensa, kun pelkäsi, että henki lähtee”
MAINOS: Tilaa Satakunnan Kansa Länsi-Suomi 1 €/kk.
Vaikka pahin pelko toteutuisi, Ässillä ei ole mitään hätää
Jääkiekko ei kuole Porista koskaan. Tai jos kuolee, vesi on noussut niin korkealle, että koko kaupunkia ei enää ole, kirjoittaa Jussi Paasi.
Se kausi ei unohdu koskaan.
Ässät murjoi heti avauspelissä Kiekko-Espoon maalein 10–2. Kauden aikana pelattiin 44 ottelua. Pata hävisi niistä vain neljä.
Arto Heiskanen teki uskomattomat 110 tehopistettä. Yleisökeskiarvo Isossamäessä oli 4 412. Toiseksi ylimmällä sarjatasolla.
Kausi päättyi tietysti hurmoksellisiin nousujuhliin. Ässät palasi yhden divarikauden jälkeen pääsarjaan.
Jo tässä kohtaa moni lukija saattaa heristää sormeaan ja syyttää liiasta nostalgisoinnista. Se oli silloin kasarin lopulla se!
Ei. Se on täällä taas.
SM-liiga on auki. Toki ensin vain alaspäin, mutta yhden kauden jälkeen myös toiseen suuntaan. Ensin karsitaan kerralla liian suureksi paisuneesta sarjasta kolme joukkuetta pois. Peli on raakaa, mutta rehellistä. Se tapahtuu ensimmäistä kertaa tällä vuosituhannella urheilun ehdoilla.
Sekös pieniä ja keskisuuria liigaseuroja, eli myös Ässiä, pelottaa. En vain yhtään ymmärrä, miksi.
Ymmärrän, että jossain Mikkelissä jotakuta voi hirvittää. Jos Jukurit putoaa syyskuussa alkavan kauden päätteeksi B-sarjaan, se ei välttämättä nouse sieltä enää koskaan.
Pori on toista maata. Porissa jääkiekkokulttuuri on tasolla, josta monessa Härmän kaupungissa voidaan vain haaveilla.
En ensinnäkään usko, että Ässät on tulevalla kaudella kolmen heikoimman joukossa. Sen verran väkevältä patapaitojen meno on parin viime kauden aikana näyttänyt.........
