Suora lähetys sunnuntaina: Toiminnallisen urheilun nuorten SM-kilpailut Porissa kello 9

Kesä: Osa Porin kesäkävelykadusta otetaan käyttöön totuttua aikaisemmin – rakentaminen alkaa maanantaina

MAINOS: Tilaa Satakunnan Kansa Länsi-Suomi 1 €/kk.

En halunnut kuulla tai puhua siitä, että minulla on vanhojen ihmisten sairaus

Olen nyt tajunnut, miten epäkohtelias olin ihmiselle, joka halusi vain aidosti auttaa.

”Sinulla on vaikea sydämen vajaatoiminta. Sen aiheuttajaksi voitaneen melko varmasti todeta bikuspinen eli kaksiosainen aorttaläppä. Se on ollut sinulla syntymästäsi lähtien, etkö tiennyt asiasta?” Nämä lääkärin sanat kuulostivat reilu kaksi vuotta sitten lähes vieraalta kieleltä.

Ei, en ollut kuullut moisesta mitään.

Ihmisiä sairastuu vakavasti joka päivä. Jokainen tapaus on henkilökohtainen kriisi. Joku osaa käsitellä asiaa ainakin näennäisesti ”kevyemmin”, toinen taas sulkeutuu sairautensa kanssa syvään hiljaisuuteen ja kolmas lähtee hakemaan tukea toisista ihmisistä. Selviytymiskeinoja on monia.

Oma sairastumiseni eteni kuin pikakelauksella. En tuntenut pääseväni tilanteen tasalle. Sydänosastolla sain eteeni kasan esitteitä, jotka tungin sairaalapöytäni laatikkoon. En halunnut kuulla, saatikka puhua siitä, että minulla on sydänsairaus. Vanhojen ihmisten sairaus.

Pari päivää sydänleikkaukseni jälkeen sairaalavuoteeni viereen tupsahti sydänyhdistyksen ihminen, joka esitteli iloisesti muun muassa vertaistukitoimintaa. En ollut asialle valmis. Suljin korvani, keskeytin puhujaa ja lopulta totesin olevani niin väsynyt, etten pysty omaksumaan asiaa enempää. Jälkeenpäin ajatellen olin melkoisen epäkohtelias ihmiselle, joka halusi auttaa ja kannustaa.

Kotiuduttuani sairaalasta muutama tuttu vinkkasi minulle Rauman seudulla toimivasta työikäisten sydänsairaiden vertaistukiryhmästä. En nähnyt ryhmässä mitään, mistä voisi olla minulle hyötyä. Tiesinhän jo sairauteni.........

© Satakunnan Kansa