Kolumni|Suurkaupungeista on tullut traagisia paikkoja, ajattelee entinen urbanismin guru.

Muistan yhä ensimmäisen aamuni New Yorkissa. Olin 20-vuotias ja heräsin aikaeron takia varhain Columbian yliopiston asuntolassa. Kurkistin ikkunasta alas kadulle. Siellä tööttäilivät ikoniset keltaiset taksit. Kaupungin aamu oli epätodellisella tavalla tuttu, avoin ja kutsuva. En ollut ensimmäinen suurkaupunkiromantiikkaan hassahtanut pikkukaupungin tyttö.

Hollantilainen arkkitehti Rem Koolhaas kirjoitti klassikkoteoksessaan Delirious New York (1978) kaupungista yhtä kohottuneeseen sävyyn.

Koolhaasista tiivis ja kaoottinen suurkaupunki ruokki energiaa ja luovuutta. Pilvenpiirtäjät eivät olleet vain korkeita rakennuksia vaan kaupungin kilpailunhalun ja kunnianhimon symboleita. Suurkaupungit veivät eteenpäin koko maailmaa, ja niitä ihannoiva teos teki Koolhaasista maailmankuulun.

Kävin viimeksi New Yorkissa viime syksynä.........

© Helsingin Sanomat