Ydinaseet ovat myös tunteiden asia

Kolumni|Kansallinen yksimielisyys on pienen valtion valtti, jota kannattaa vaalia.

Kirjoittaja on Helsingin Sanomien vakituinen kolumnisti.

Sai senkin päivän elää, että Suomessa riidellään ydin­aseista omalla maa­perällä. Ei olisi ikinä voinut tätä kuvitella, mutta tällaiseksi on maailma mennyt.

Hämmästyttää, miten asia on ”hoidettu” tähän pisteeseen. Katsottiin (kuka päätti?), että parasta on ajaa valot sammuksissa niin pitkälle kuin pääsee, vihkimättä oppositiota saloihin. Kun Sdp:n johto viimein pääsi hajulle hankkeesta – samaan aikaan kuin Pihtiputaan mummo – siellä vedettiin herneet nenään ja ruvettiin pontevasti vastustamaan.

Osapuolten näkemykset tuskin ovat niin etäällä toisistaan, ettei yhteistä kantaa olisi löytynyt, jos olisi haluttu löytää. Nyt se on vaikeampaa, kun on lyöty kantoja kiinni ja heitetty arvovaltaa vaakaan.

Putinin göbbelsit saivat syötön lapaan ja ottavat ilon irti. Suomi saa odottaa isoa paukkua, vitsaillaan sikäläiseen moukantyyliin.

En jaksa uskoa, ellei todisteita ilmene, että tässä olisi suunniteltu poliittinen operaatio, kohteena Sdp. Sen sijaan voi uskoa, että kun asian hankaluus sosiaalidemokraateille tuli heti yllättävän vahvasti esiin, heräsi ajatus kiertää puukkoa haavassa. Sdp:n riveissä on sadankomitealaista pasifismia. Johdon on vielä pelättävä vaalivoiton valumista vasemmistoliiton suuntaan. Eikä oikeistoa haittaisi, jos Sdp näyttäisi suhtautuvan varauksellisesti maanpuolustukseen.

Putinin göbbelsit saivat syötön lapaan.

Ensi sijassa kyse voi olla vauhtisokeudesta ja ylimielisyydestä, joka ei näy hellittävän ennen kuin on pantu koko programmi toimeen ja vähän ylikin. Ylipäällikön roolista prosessin alkuvaiheessa ei ole juuri tietoa. Toivoa sopii, että hän oli kelkassa.

Tietty tunteettomuus on tässä saanut vallan, aivan kuin kuuluisassa vaikutusarviossa: vaikutus vähäinen, kohdistuu vain naisiin. Ydinaseet eivät ole pelkkää tekniikkaa ja kovaa politiikkaa, vaan mitä suurimmassa määrin myös tunteiden asia.

Sauli Niinistö osasi kutoa tunteen Ukrainan sodan avauspuheeseensa. Onko hänen perinnöstään sentään jotain tallella? Niinistön ja pääministeri Sanna Marinin (sd) suhde oli jännitteinen, mutta he yhdessä pitivät Nato-prosessin suunnilleen kasassa. Nimenomaan presidentti edellytti eduskunnan myötävaikutusta, ja se saatiin puhemies Matti Vanhasen (kesk) aktiivisella tuella.

Kansallinen yksimielisyys on pienen valtion valtti, jota kannattaa vaalia. Sen vaikutus on tuntunut vuosikymmeniä yli koko kentän. Jopa kommunistien johtajiksi vuonna 1966 nousseet Aarne Saarinen ja Erkki Salomaa olivat aloittaneet poliittisen uransa vuoden 1940 työläisrintamamiehissä. Se oli maailman ainoa Neuvostoliittoa vastaan sotineiden kommunistien järjestö.

Toinen Venäjän-politiikan perinne meillä on pian 300 vuotta ollut jakautuminen hattuihin ja myssyihin. Se on tuottanut repivää sisäistä taistelua, eikä kumpikaan puoli saisi päästä liian dominoivaksi. On siinä kuitenkin ollut valoisat puolensa. Suurvallalle voidaan sanoa: ellemme me kelpaa, valtaan tulevat nuo toiset, teidän kannaltanne huonommat.

Hattujen ja myssyjen vaiheilta on yksi tapaus, josta voi löytää paralleelia ydinasejupakkaan: Porkkalan palautus 70 vuotta sitten. Presidentinvaaleissa Neuvostoliitolla oli kaksi suosikkia. Istuva presidentti J. K. Paasikivi tulisi varmasti valituksi, mutta hän täyttäisi jo ennen vaaleja jo 85 vuotta. Varalla kärkkyi pääministeri Urho Kekkonen, jolle oli työläämpää koota enemmistö.

Moskova piti huolta siitä, että tukikohtaa noutamaan saapuisi juuri tämä kaksikko. Muut voimat ja etenkin Sdp jätettiin marginaaliin tai ulos. Presidentti lähti innolla, vaikka seitsemän vuotta aiemmin hän oli mielestään liian vanha matkustamaan, kun piti allekirjoittaa yya-sopimus.

Porkkala saattoi vaikuttaa vaalitulokseen, mutta ehkä tuli negatiivisiakin reaktioita. Kun entiset asukkaat ja suomalainen media pääsivät alueelle, paljastui sen kunto.

Kirjoittaja on poliittisen historian emeritusprofessori Helsingin yliopistossa.

Lue lisää kirjoittajalta

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

© Helsingin Sanomat