Lastensuojelun kallistuma täytyy oikaista

Kolumni|Lastensuojelu paikkaa liian usein sosiaaliturvan aukkoja, mielenterveyspalvelujen puutetta ja olemattomia päihdepalveluja. Lastensuojelulain ja sosiaalihuoltolain uudistamisen yhteydessä voidaan siirtää painopistettä varhaisiin palveluihin.

Kirjoittaja on Helsingin Sanomien vakituinen kolumnisti.

Vuonna 2008 talous­tieteilijä Joseph Doyle teki tutkimuksen lasten­suojelun vaikutuksista. Nerokas tutkimus­asetelma perustui havaintoon, jonka mukaan sosiaali­työn­tekijät toimivat eri tavoin tilanteessa, joka herättää huolta muttei ole äärimmäisen vakava. Osa sosiaali­työn­tekijöistä sijoittaa lapsen tällaisessa tilanteessa kodin ulko­puolelle, osa jättää lapsen kotiin.

Tutkimalla yli 15 000 yhdys­valtalais­lapsen elämän­polkua Doyle havaitsi, että näissä epävarmoissa tilanteissa kodin ulkopuolelle teini-iässä sijoitetut nuoret pärjäsivät kotiin jätettyjä lapsia heikommin. Sijoitetuilla nuorilla teiniraskaudet, rikokset ja työttömyys olivat yleisempiä.

Taloustieteilijä Ronja Helénsdotter toisti Doylen koeasetelman ja tutki ruotsalaisten tuomarien päätöksentekoa. Tulokset osoittivat, että teini-iässä sijoitetut lapset tekivät itsemurhan, joutuivat psykiatriseen osastohoitoon ja syyllistyivät rikoksiin useammin kuin ne nuoret, jotka vastaavassa tilanteessa jäivät tuomarin päätöksellä kotiin.

Tutkimuksen mukaan ongelmien syinä ovat lastensuojelulaitosten olosuhteet ja vertaisvaikutus. Kasvaminen päihde- ja rikoskierteessä olevien ja itsetuhoisten nuorten kanssa voi vahvistaa nuoren omaa ongelmakäytöstä. Helénsdotterin mukaan sijaishuollon laadun parantaminen ei riitä, vaan sijoituksen tarvetta täytyy harkita nykyistä tarkemmin.

Suomessakin teini-iässä kodin ulkopuolelle sijoitetut nuoret pärjäävät muita heikommin. Kouluttamattomuus, työttömyys, rikokset, varhainen äitiys ja aikainen kuolema ovat yleisempiä. Tutkijat Antti Kääriälä ja Heikki Hiilamo havaitsivat, että monilapsisissa perheissä, joista lapsi oli sijoitettu kodin ulkopuolelle, paremmin pärjäsivät kotiin jääneet sisarukset. Osalle nuorista sijoituksesta näyttää olevan enemmän haittaa kuin hyötyä.

Suomessa nuorten ongelmiin vastataan silti yhä useammin lastensuojelun raskain toimin. Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrä on liki kolminkertaistunut 1990-luvun 6 000 lapsesta yli 17 000 lapseen. Heistä 11 000 on huostaanotettu. Etenkin teini-ikäisten nuorten sijoitukset ovat lisääntyneet. Lastensuojelun sijaishuoltoon kuluu yli miljardi euroa vuodessa, josta valtaosa laitospalveluihin. Yli 8 000 nuorta on lastensuojelulaitoksessa.

Varhaista tukea on vahvistettava.

Sijoittaminen kodin ulkopuolelle on usein välttämätöntä lapsen pelastamiseksi. Tutkimukset sijaishuollon kielteisistä vaikutuksista on kuitenkin otettava vakavasti. Nuorten epätoivokuolemat eli itsemurhat ja huumekuolemat ovat kasvaneet hälyttävälle tasolle. Onnettomuustutkintakeskuksen huumekuolematutkinnassa usealla uhrilla oli lastensuojelutausta.

Lastensuojelua ei pidä syyttää kielteisestä kehityksestä, vaan kyseessä on järjestelmätason ongelma. Lastensuojelu paikkaa liian usein sosiaaliturvan aukkoja, mielenterveyspalvelujen puutetta ja olemattomia päihdepalveluja. Se on pakon edessä kallistunut raskaisiin palveluihin. Korjausliike edellyttää palvelurakenteen muutosta.

Lastensuojelulakia ja sosiaalihuoltolakia uudistetaan paraikaa. Nyt on mahdollisuus siirtää painopistettä varhaisiin palveluihin vahvistamalla sosiaalihuollossa annettavaa sosiaalityön, mielenterveyden ja päihdehuollon tukea. Arkeen ja kotiin jalkautuvat palvelut ovat tutkitusti tehokas tapa tukea ihmisten voimavaroja ja estää ongelmien kärjistymistä.

Jos muutos tehdään viisaasti, ihmiset saavat tarvitsemaansa apua aiemmin ja paremmin. Raskaiden palvelujen tarve vähenee ja lastensuojelun kallistuma oikenee. Inhimillinen kärsimys lievittyy välittömästi, taloudelliset säästöt seuraavat perässä. Tämä edellyttää, että sosiaalihuollon osaamista ja resursseja lisätään ja varhaista tukea aidosti vahvistetaan.

Kirjoittaja on lapsiasiavaltuutettu.

Lue lisää kirjoittajalta

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

© Helsingin Sanomat