Jorma Mellerin blogissaan esittelemä Lasse Lehtisen (s. 1947) vuonna 2025 julkaisema kirja Läheltä piti  Kansakunnan hurjat hetket (Otava 2025, kansi Timo Numminen, 496 s.) jäi minulta ilmestyttyään jotenkin väliin. Tätä Lehtisen viidettäkymmenettä kirjaa markkinoidaan edelleen näkyvästi, ja hankin sen. Tuotteliaalta kirjailijalta on jo ehtinyt ilmestyä seuraavakin 80 vuotta sitten päättyneitä oikeudenkäyntejä käsittelevä kirja Sotien syyllisyys.

Koulunsa Lehtinen kävi Kuopiossa kirjoittaen ylioppilaaksi vuonna 1965. Yliopisto-opinnot Helsingissä ja väitös Oulun yliopistossa tohtoriksi vuonna 2002. Hän on ollut todella monessa mukana, mikä selviää googlaamalla.

Tutustuin Lasseen hänen perustamassaan ja pitkään vetämässään Euroklubissa, jonka tilaisuuksiin hän sai suhteillaan kiinnostavia esiintyjiä.

Eräs ulkomaalainen toimittaja halusi taannoin meille suomalaisille kolmea asiaa – uutta maantieteellistä sijaintia, uutta ilmastoa ja uusia ihmisiä.

Kirjoittajan mukaan maamme on ihmeen kaupalla säilyttänyt katkeamatta sekä itsenäisyytensä että demokraattisen yhteiskuntajärjestyksensä. Kirja, jossa ei ole kuvia, toki luvut Kirjallisuutta ja Henkilöhakemisto, alkaa kuvauksella Lallia ja piispa Henrikiä koskevasta legendasta, joka tuskin edes on totta. Idän ja lännen rajamailla ottivat aikoinaan yhteen Ruotsi ja silloinen Novgorod, Vastakkain olivat katolinen ja ortodoksinen kirkko. Kustaa Vaasan myötä katolilaisuus vaihtui myös suomalaisille luterilaisuudeksi. Jäimme lännen puolelle, jossa olemme pysyneet kautta historiamme.

Hakkapeliitat hevosineen kunnostautuivat kolmekymmenvuotisen sodan aikana mm. Breitenfeldin taistelussa. Vain alle puolet heistä palasi kotiin. Nuoruuteni kotikaupunki Lahdessa on Pentti Papinahon näyttävä patsas Hakkapelittojen kotiinpaluu, liitekuva.

Kirja sisältää runsaasti yllättäviä ja oivaltavia tapauksia historiasta, esimerkiksi se, kuinka meidän poikamme Moskovan Jaakko de la Gardien johdolla valloittivat, mikä ei onnistunut Napoleonilta eikä Hitleriltä. Vähältä myös piti, että Kiirunan malmivarat olisivat Suomen sodan päättyessä joutuneet Venäjän haltuun. Ruotsin ja Venäjän rajaa pohjoisessa määriteltäessä neuvoteltiin siitä, olisiko rajajokena Kemijoki-Ounasjoki vai Kalixjoki Länsi-Lapissa. Lopputuloksena päädyttiin kompromissiina Tornionjokeen.

Läheltä pit­i tarinoi lennokkaasti, kuinka Suomi joutuu jatkuvasti vaarojen uhkaamaksi, pelastuu kuitenkin aina sattumien, yllättävien käänteiden ja hiukan valtiotaidonkin ansiosta. Kirja kannatta lukea ja sopisi erinomaisesti myös koulujen historian opetukseen.

© Uusi Suomi