Evakot saivat liputuspäivän – mutta miksi vasta nyt?

On todella aiheellista alkaa muistaa ja kunnioittaa liputuksella Karjalan ja myös Petsamon evakkoja huhtikuun 20. päivänä. Voi kyllä kysyä, miksi vasta nyt. Kylmän sodan ja Neuvostoliiton vuosina asia oli varmaan päättäjien mielestä liian arkaluontoinen. Neuvostoliiton kaaduttua ja Baltian maiden itsenäistyttyä olisi luullut ajan olevan kypsä. Mutta vasta Nato-Suomessa näyttää riittävän rohkeutta tarttua tähän toimeen.

Itse Karjalan evakot ovat pitäneet asiaansa esillä heti talvisodan rauhasta lähtien. Karjalan Liiton perustivat luovutetun Karjalan kunnat, seurakunnat ja maakuntajärjestöt heti 20. huhtikuuta 1940. Siitä tuli Evakon päivä.  Alkuvuosina tärkeimpänä tehtävänä oli ajaa siirtokarjalaisten etuja asutus- ja korvauskysymyksissä.

Oli hyvin poikkeuksellista, että Suomi tarjosi kaikille luovutettujen alueiden asukkaille mahdollisuuden muuttaa Suomeen alueelta, jonka Stalinin Neuvostoliitto oli raakalaismaisesti ryöstänyt Suomelta talvisodassa elokuussa 1939 solmitun Molotov-Ribbentrop-sopimuksen salaisen lisäpöytäkirjan perusteella. Evakkoja oli peräti 430 000. Jatkosodassa Suomi yritti valloittaa noita alueita takaisin.

Suomi oli siis toisen maailmansodan hyökkäyksen uhri. Kuitenkin Suomea pidettiin sotasyyllisenä emmekä saaneet meiltä valloitettuja alueita takaisin. Meille asetettiin päinvastoin huikeat sotakorvaukset. Nekin Suomi suoritti aivan poikkeuksellisella tavalla. Yhdysvalloissa Suomea on pidetty tässä suhteessa aivan poikkeuksellisena maana.

Evakot Suomi otti siis vastaan ja järjesti heille elämän edellytykset. Minä en ole evakko, mutta minulla niin kuin kaikilla suomalaisilla on lähipiirissään runsaasti evakkoja. Ymmärrän erinomaisesti heidän tuskansa, kun rakas kotiseutu on menetetty.

Tapasin evakkoja myös asuessani Australiassa. Eräs heistä oli vaikutusvaltaisen australiansuomalaisen Heimo Uotilan vaimo Terttu, omaa sukua Kannus. Hän oli syntynyt Karjalassa Kivennavalla pienviljelijäperheeseen. Talvisodan jälkeen perhe siirtyi Suomeen. He saivat Jämsästä pika-asutustilan. Jatkosodan aikana he saivat palata Kivennavalle. Mutta uusi lähtö tuli 10.6.1944. Siitä tuli hirmuinen koettelemus, kun piti kävellä lehmien vierellä yli 100 kilometriä. Kengätkin hajosivat. Piti kulkea vaikeassa maastossa paljain jaloin.

Monet evakot ovat käyneet kotiseuduillaan nostalgiavierailuilla. Nyt nuokin matkat ovat mahdottomia, kun Suomen itäraja on kiinni. Suomen puolelle pudonneet droonit ovat levittäneet huolta myös Suomen Karjalassa.

ASIASANAT: Evakot, Neuvostoliitto, Sotakorvaukset, Talvisota

© Uusi Suomi