Professori (emeritus) Kari Sallamaan teos Raoul Palmgrenista (1912-1995) kuuluu viime vuonna julkaistujen elämäkertojen raskaaseen sarjaan. Yli 600-sivuinen kirja painaakin kuin synti (Kosmoksen leikkaaja – Raoul Palmgrenin teot ja tekstit, Atrain & Nord 2025).

Opuksesta voisi rustailla useampiakin blogeja, mutta tyydytään tällä kertaa yhteen ja poimitaan runsaasta tekstimassasta muutama herkkupala.

Sallamaa ei säästele superlatiiveja, kun hän kirjoittaa, miten Palmgrenista sukeutui jatkosodan jälkeen vasemmiston terävin, lahjomattomin ja tyyliltään loistavin kirjoittaja.

Palmgrenin foorumina oli SKDL:n äänenkannattaja Vapaa Sana, jonka päätoimittajana hän aloitti kesäkuussa 1945 lusittuaan sitä ennen jatkosodan Suomen vankiloissa.

Sallamaa hehkuttaa: ”Nyt alkaa sankarimme elämän maineikkain vaihe, seitsemän ja puoli tekstin ja taistelun vuotta.”

Vapaan Sanan palstoilla tunteita herätti erityisesti Palmgrenin pakinoitsijanimimerkki Hapan, joka ”iski aina yllättäen, milloin mistäkin ilmansuunnasta”.

Kun Hapan iski, presidentti Paasikivikin joskus hirmustui. Hän ei ymmärtänyt Palmgrenin........

© Uusi Suomi