Olen lukenut aika monta kuvausta gulagista, Neuvostoliiton vankileirien saaristosta, ja vankien traagisista kohtaloista. Joskus olen itsekseni ihmetellyt, miksi ne jaksavat kiinnostaa vuodesta toiseen.

En keksi muutakaan vastausta kuin sen, että ymmärtääkseen nykyistä Venäjää ja sen toimintatapoja, on luettava maan historiaa.

Mitä julmempi diktaattori, sitä enemmän häntä on Venäjällä ihailtu. Kompromisseja on aina pidetty heikkoutena. Myös Putin ihannoi Stalinin kaltaisia historian julmureita.

Elina Kahlan dokumenttiromaani Gulagin viisas (Into 2025) on kirjoitettu aikana, jolloin ”Venäjä jahtaa menneisyyttään kuin omaa häntäänsä tuhoa kylväen”, kuten kirjailija asian muotoilee.

Gulagin viisas kertoo venäläisarmenialaisesta Pavel Florenskista (1882-1937), joka oli yksi Stalinin terrorin uhreista. Hänet teloitettiin vuonna 1937.

Florenski tunnettiin gulagin........

© Uusi Suomi