Kun Vladimir Putin joutuu sanomaan ääneen, että Venäjä käy läpi ”vaikeaa ajanjaksoa”, sitä ei pidä ohittaa tavallisena Kremlin puheena. Autoritaarinen johtaja ei myönnä vaikeuksia vahingossa eikä helposti. Hän tekee sen vasta, kun ongelmat ovat niin näkyviä, ettei niitä voi enää peittää propagandalla.

Putinin eilen puoluekokouksessa pitämän puheen ydin ei ollut lännen syyttäminen. Se oli odotettua. Kreml on vuosia selittänyt omat epäonnistumisensa ulkoisella vihollisella: länsi uhkaa, Ukraina toimii välineenä ja Venäjää yritetään horjuttaa sisältäpäin. Tämä retoriikka ei ole uutta. Uutta on se, että tällainen puhe joudutaan pitämään tilanteessa, jossa sodan seuraukset alkavat tuntua Venäjän kotirintamalla yhä konkreettisemmin.

Polttoaineongelmat, jalostamoihin kohdistuvat iskut, ja kasvava epävarmuus eivät ole enää vain sotilaallisia yksityiskohtia. Ne ovat poliittisia signaaleja. Ne kertovat, että Ukrainan kaukovaikuttaminen ei osu vain Venäjän sotakoneeseen vaan myös siihen tunteeseen, johon Putinin........

© Uusi Suomi