Ilmainen kirjasto on menneisyyttä. Lainaamisesta tulee saada palkkio, Tuomas Kyrö kirjoittaa.

Viiden markan kolikko, kun pilkoin mökillä polttopuita, kymppi kun harvensin vesakkoa, viisikymppiä kun vaihdoin autonrenkaat. Isoäitini maksoi minulle lapsesta nuoreen aikuisuuteen saakka työsuorituksista. Palkkio oli maksajalle pieni ja saajalle suuri. Olisin tehnyt samat asiat ilmaiseksi, mutta korvaus tuntui arvostukselta ja sitoutti tamppaamaan mattoja.

Tämä tuli mieleeni, kun luin valtiovarainministeriön toimenpidevaihtoehdoista, joissa ehdotettiin kirjastokortin muuttamista maksulliseksi aikuisille.

Kyllä vain, kirjastokäynneistä pitää maksaa.

Kirjastonkäyttäjälle.

Maksettakoon euro siitä, että lainaa ja katsoo 1970-luvulla tehdyn elokuvan dvd-levyltä. Kaksi euroa, jos lukee menestysdekkarin. Femma Kauppa-Loposta. Kymppi Päättymättömästä riemusta.

Kansakunnan kokoinen tyhmyys nimittäin tulee paljon kalliimmaksi kuin ilmainen kirjastokortti. Tämä voidaan mitata ruokakaupassa, ruutuajassa ja vaaliuurnilla. Jätämme hölmöydestämme koko ajan jälkiä alustajäteille, jotka myyvät tietonsa datana eteenpäin. Samat tiedot pitää nyt valjastaa yksilön........

© Suomen Kuvalehti