Suomalaisten kielitaito kaventuu. Se ei johdu vain kiinnostuksen puutteesta, vaan on koulutuspoliittisten päätösten seuraus.

Guten Morgen, Frau Holtari! Guten Morgen, Frau Jalkanen!

Espoon Mankkaanpuron koulun tokaluokkalaisilla on alkamassa saksan tunti. Oppilaat toivottavat hyvät huomenet yhteen ääneen samalla tutulla nuotilla, joka on kaikunut kielten luokissa vuosikymmenet.

Tämän ryhmän erikoisuutena on kaksi opettajaa. Hanna Holtari ja Marjut Jalkanen kokevat mielekkääksi opettaa 24 oppilaan ryhmää kaksistaan ryhmän jakamisen sijaan.

Ensimmäinen vieras kieli eli A1-kieli on alkanut ekaluokan kevätlukukaudella. Tänään lauletaan ensin yhteislaulu ja sitten käydään läpi verbejä.

Ich schwimme. Ich tanze. Ich singe. Ich esse. Ich trinke. Ich schreibe. Ich zeichne.

Oppilaat eivät kumarru kirjan ylle vaan hyppäävät tuoleistaan ja esittävät keholla: uin, tanssin, syön, juon.

Paritehtävässä ich tanze innostaa niin, että kohta yksi on lattialla breikkausasennossa.

Verbejä etsitään myös sanasokkelosta. Tunnin päätteeksi lapset tapaavat ”punaisen ystävän”, joka on opetusvideosarjan käsinukkehahmo Socke.

”Tässä jaksossa Esther yrittää selvittää, mikä on Socken Hobby. Mitäs tarkoittaa Hobby?” Holtari kysyy, ja kyllähän oppilaat tietävät.

”Estherin harrastus on semmoinen…”

Mankkaanpuron tokaluokkalaiset edustavat harvinaista yhtä prosenttia suomalaisista koululaisista: A1-saksan lukijoita. Myös valinnaisen A2-saksan oppilasmäärät ovat pudonneet kolmannekseen 2000-luvun alusta.

Yli 90 prosentilla pakollinen vieras kieli on englanti. Usein vaihtoehtoa ei edes ole.

Myös Espoo esitti viime vuonna tavoitteen yhdenmukaistaa koulujen kielitarjontaa. Ensimmäiseksi kieleksi tulisi jatkossa englanti. Mankkaanpurollakin tarjottaisiin saksaa vasta A2-kielenä neljänneltä luokalta.

Esitys on tyrmistyttänyt kieltenopettajia. Sama muutos on uhannut A1-ranskaa Aarnivalkean ja Jousenkaaren kouluissa Tapio­lassa.

Kielen opiskelu nelosluokaltakin on toki hyvä – kuten missä iässä tahansa. Mutta sääli olisi menettää ajanjakso, jolloin lasten aivot ovat täysin virittyneet kielten oppimiseen. He omaksuvat sujuvasti vieraita äänteitä, ovat uteliaita, laulavat reippaasti musiikkivideon mukana ja muistavat lorut pitkien aikojen päästä.

Varhennetun kielenopetuksen vaikutus korostuu kielissä, joita lapset eivät kuule ja näe ympärillään jatkuvasti. A2-englannin neljännellä luokalla aloittavat osaavat paljon jo valmiiksi ja kirivät nopeasti ekaluokalla aloittaneiden tasolle.

Peruskoulun kieltenopetus on kaventunut rajusti, ja se heijastuu toiselle asteelle ja korkeakouluihin. Näin kertoo viime vuonna julkaistu visioraportti ”Vieraiden kielten opiskelun ja osaamisen tulevaisuus Suomessa”.

”Tällä hetkellä töihin tuleva sukupolvi osaa vähemmän kieliä kuin aiemmat. On yleinen käsitys, että englanti riittää”, sanoo Turun yliopiston ranskan kielen professori Marjut Johansson, yksi raportin tekijöistä.

Vaikka englannin kielen taito on keskeinen, kaikkialla englannin asema ja osaaminen ei ole sitä, mitä meillä oletetaan. Johansson ei näe, miten suomalaiset pärjäisivät maailmassa ilman kykyä viestiä ja luoda yhteyksiä myös muilla kielillä.

Väitetään, että kielet eivät enää kiinnosta. Johanssonin mukaan lapsia ja nuoria ei tästä tule syyllistää. Varsin iso osa haluaisi osata monia kieliä, kertoo kyselytutkimus, johon vastasi yli 1 600 nuorta.

”On ihan selvää, että rakenteelliset seikat ovat suurin syy.”

Kielitaidon kaventuminen alkoi siitä, kun kielten opetuksen velvoittavuutta vähennettiin kunnissa, Johansson sanoo.

Vuoteen 1998 asti jokaisen yli 30 000 asukkaan kunnan piti tarjota A1-kielenä vähintään viittä kieltä: englantia, saksaa, ranskaa, venäjää ja toista kotimaista. Kun velvoite poistui, suurin osa kunnista lakkasi säästösyistä tarjoamasta muuta kuin englantia.

Alueellinen vaihtelu on suurta. Esimerkiksi Tampereella tarjontaan on panostettu, ja yli 40 prosenttia koululaisista aloittaa ensimmäisenä kielenä muun kuin englannin.

Valinnaista A2-kieltä järjestää enää puolet kouluista, ja sitä opiskelee noin neljännes alakoululaisista, kun 1990-luvun lopulla määrä oli 40 prosenttia.

Yläkouluista neljännes järjestää yleensä kahdeksannelta luokalta alkavan valinnaisen B2-kielen opetusta ja oppilaista 8,5 prosenttia osallistuu sen opetukseen. Ainoana nousussa on espanja.

Kunnat määrittelevät oppilasryhmien minimikoot, ja usein muu kuin englannin ryhmä jää perustamatta. Alakoulujen kieltenopetusta on siirretty luokanopettajille, joilla ei ole kieltenopettajan pätevyyttä eikä usein valmiuksia opettaa muuta kuin englantia.

”Kunnat ja rehtorit toimivat portinvartijoina, eikä vieraiden kielten koulutusta johda kansallisella tasolla kukaan. Opetuksen säilyttämisestä tulee paikallisia kamppailuja”, Johansson sanoo.

Tokaluokkalaisten saksanryhmälle on nyt selvinnyt Estherin harrastus, pöytätennis, ja Socken yllättävämpi harrastus, lentäminen. He seuraavat, miten Socke lentää pahvilaatikolla (Ich bin Pilot!) ja sen jälkeen toivottavat opettajille auf Wiedersehen.

Näin tekevät myös ensi vuoden ekaluokkalaiset. A1-saksan ja -ranskan oli viranhaltijapäätöksen mukaan tarkoitus lakata Espoossa jo syksystä. Niin opettajat kuin kuntapoliitikot yli puoluerajojen ovat puolustaneet kielivalikoiman säilyttämistä, ja kieliohjelma palautettiin uudelleenvalmisteluun.

”Kasvun ja oppimisen lautakunta oli kans­samme samaa mieltä, että tarvitsemme laajaa kielitarjontaa. Jos Espoo tarjoaisi vain minimin, se olisi omassa kastissaan verrattuna muihin isoihin kaupunkeihin”, sanoo Antti Piiroinen, OAJ:n pääkaupunkiseudun alueasiantuntija ja saksan opettaja naapuriyläkoulusta, Mankkaan koulusta.

Muutosta perusteltiin aiemmin yhdenvertaisuudella ja sillä, että yläkoulun ryhmät jäisivät liian pieniksi, kun osa vaihtaa A1-kielen englantiin. Piiroisen mukaan A1-saksan keskeytys on Mankkaan koulussa minimaalista.

Kaupunki toi esiin myös huoltajien huolen siitä, että A1-kielen arvosanaa ei voi vaihtaa päättötodistuksessa pelkäksi hyväksytty-merkinnäksi kuten A2-kielen. Ilmeisesti osa kokee saksan tai ranskan arvosanan uhkaavan keskiarvoa ja lukioon pääsyä.

”Espoon lukioihin on hillittömän kovat rajat ja oppilaat miettivät, pitäisikö ottaa suoritusmerkintä, kun jo kasi tiputtaa keskiarvoa. Mutta olisiko tähän jokin muu ratkaisu kuin jättää kieliä tarjoamatta?” Holtari sanoo.

Keskustelu onkin kääntynyt uusille urille: yhdenvertaisuutta pitäisi lisätä, mutta ei rajaamalla englantiin, vaan tarjoamalla muita A1-kieliä myös muissa Espoon kouluissa.

Koliko puta moram polagati ovaj ispit da bih ga položio?

Eteläslaavilaisten kielten perusopintojen kurssin yhdeksän opiskelijaa tarkistaa täydennystehtäviä Helsingin yliopiston Metsätalolla. He pohtivat sanamuotoja ja virkerakenteita vanhemman yliopistonlehtorin Max Wahlströmin johdolla.

Eteneminen vaikuttaa vauhdikkaalta siihen nähden, että kurssilla opetetaan peräti neljää kieltä: bosniaa, kroaattia, serbiaa ja montenegroa.

Tämä saa pian selityksen. Esimerkiksi edellä mainittu virke on sama kaikissa kielissä. Kuinka monta kertaa minun pitää suorittaa tentti päästäkseni läpi? Kun kotitehtävän otsikkona lukee bosniaksi ja kroaatiksi domaća zadaća, serbiaksi se on domaći zadatak.

”Entisessä Jugoslaviassa oli pyrkimys kohti yhtä kirjakieltä, mutta yhtenäistä kielimuotoa ei syntynyt. Nämä kielet ovat kuitenkin niin lähellä toisiaan, että kielten tärkeimpien murteiden puhujat ymmärtävät toisiaan erinomaisesti”, Wahlström kertoo.

Kielten opetus yhdessä käy sujuvasti. Välillä pitää tarkentaa, että ”näin on serbiassa, bosniassa ja kirjoitetussa kroaatissa mutta puhutussa kroaatissa sanotaan usein näin…”

Eteläslaavilaiset kielet aloittaa pääaineena 4–8 opiskelijaa joka toinen vuosi, ja osa lukee niitä sivuaineena tai avoimessa yliopistossa. Miten ihmiset tämän alan löytävät?

Wahlström on kysellyt sitä ryhmiltään. Opiskelijat ovat kielistä kiinnostuneita, tietenkin. He haluavat korkeakoulututkinnon, mutta monilla ei ole etukäteen kovin täsmentynyttä ajatusta tieteenalasta. Monella on Balkanin maihin kiinnostusta matkailun, ystävien tai harrastuksen kautta, harvoilla sukutaustaa. Ja vielä:

”Tosi moni heistä on euroviisufani!”

Myös yliopistoissa hakijamäärät muihin vieraisiin kieliin kuin englantiin ovat laskeneet radikaalisti. Kielikoulutuksen ja tutkimuksen resursseja on leikattu.

Vuonna 2015 Itä-Suomen yliopistosta lopetettiin saksan pääaine, Tampereen yliopistosta ranska ja Turusta venäjä. Viime vuonna venäjä lakkasi Turusta sivuaineena, toisaalta uutena pääaineena on kiina. Jyväskylän yliopistosta on lakkautettu latina pääaineena, italia ja espanja. Oulun yliopisto lopetti antiikin kielet ja kulttuuri -oppiaineen.

Myös yliopistojen kielikeskusten tarjonta vähenee. Tampereen yliopistossa on esitetty luopumista italian, japanin, kiinan, korean, latinan ja portugalin opetuksesta.

Potentiaalinen kielten opiskelijoiden hakijajoukko supistuu: saksan ja ranskan ylioppilaskokeiden osallistujamäärät ovat enemmän kuin puolittuneet joka vuosikymmenellä. Viime vuosina pitkän matematiikan painotus korkeakouluhaussa sai lukiolaiset karsimaan kielistä. Nyt pisteytystä on muutettu kielten eduksi, mikä muuttanee tilannetta jonkin verran.

”Todistusvalinnan vaikutus oli dramaattinen, ja olimme ihan kädettömiä sen edessä. Varmasti myös lukion kuormittavuus on syynä siihen, että jotakin jätetään pois”, Marjut Johansson sanoo.

Uusia ratkaisuja pitää kehittää. Johansson johtaa professori Leena Kolehmaisen ja professori Mika Lähteenmäen kanssa yliopistojen yhteistä SARAVE-hanketta. Saksaa, ranskaa ja venäjää voi päästä opiskelemaan ilman näiden kielten aiempia opintoja.

”Mikäs on kielitieteellinen nimitys tälle rimpsulle? Tiedoksi ei-äidinkielisille: rimpsu tarkoittaa ketjua”, Max Wahlström kysyy.

Jotkut eivät pelkästään opiskele vieraita kieliä vaan vieraita kieliä vieraalla kielellä.

Arina Miller muutti kolme vuotta sitten Venäjältä Suomeen ja opiskelee myös saksaa ja espanjaa.

”Eteläslaavilaiset kielet ovat aika lähellä venäjää, mutta on vaativaa opiskella muita kieliä suomen kielellä”, hän sanoo.

Sivuaineopiskelija Armin Kellomäelle kielet ovat vastapainoa gradun tekemiselle.

”Kun menin Saksaan vaihtoon, ymmärsin kaiken, mitä ympärillä tapahtui. Kun menin Kroatiaan harjoitteluun, tuntui sietämättömältä, että en ymmärtänyt mitään ja olin muiden armoilla. Kielten opiskeluun on kova sisäinen motivaatio, ja se on palkitsevaa.”

Pääaineopiskelija Paavo Ojolaa kiehtovat harvinaisemmat kielet isojen sijaan.

”Kun aloittaa jotain alusta, miksei sitten pienempää kieltä. Slaavikielistä en tiennyt oikeastaan mitään etukäteen.”

Pienistä kieliaineista valmistuneet työllistyvät monenlaisiin asiantuntijatehtäviin, joissa kielitaidolla on usein rooli ainakin uran alussa. Ojola sanoo olevansa tietoinen siitä, että valmista ammattia koulutus ei anna. Sivuainevalinnoilla voi rakentaa omaa asiantuntijuutta.

Harvinaiset kielet ovat Helsingin yliopis­ton valtakunnallinen erityistehtävä – siis harvinaiset Suomen tarjonnassa.

Wahlström sanoo, että hänen oppiaineensa tilanne on tällä hetkellä hyvä. Pienimmät tieteenalat kuitenkin pyörivät yksittäisten lehtorien vastuulla ja ovat uhattuina etenkin eläköitymisten myötä.

Englanniksi voi viestiä, ja tekoäly kääntää. Tämä ei Wahlströmin mukaan korvaa sellaista alueiden ja kulttuurien ymmärrystä, jonka vain paikallisten kielten taito avaa.

”Töistä iso osa on edelleen ihmisten välistä vuorovaikutusta ja luottamuksellisten suhteiden ylläpitoa.”

Entä jos jokainen alakoululainen opiskelisi kahta vierasta kieltä?

Tämä on yksi ehdotus kielten opiskelun lisäämiseksi. Suomen kieltenopettajien liitto Sukol ry on esittänyt, että A1-kieli olisi kaikille pakollinen muu kuin englanti ja A2-kieli kaikille pakollinen englanti. Yläkoulut tulisi velvoittaa tarjoamaan valinnaisia kieliä ja sijoittamaan ne niin, että ne eivät kilpaile muiden valinnaisaineiden kanssa.

”Lakisääteisyys on se, mikä ratkaisee”, sanoo Sukolin puheenjohtaja Outi Vilkuna.

Opetus- ja kulttuuriministeriö on vuo­sien varrella pyrkinyt vahvistamaan kielten opiskelua, esimerkkinä varhennettu A1-kieli ja varhennettu toinen kotimainen. Toisen kotimaisen opetusta kehitetään edelleen.

Käynnissä on myös valtionavustushaku, jotta kunnat voivat tehdä yhteistyötä perusopetuksen, kuten kieltenopetuksen, järjestämisessä. Lukion kieltenopetukseen on kohdennettu määrärahaa LUKKI-hankkeessa jo vuodesta 2018.

Valtakunnallista strategiaa ei silti ole tiedossa, eikä lisää lakisääteisiä velvoitteita.

Vilkuna sanoo, että kielitaito on luokkasidonnainen asia. Mitä johtavampi työtehtävä, sitä laajempaa kielitaitoa yleensä vaaditaan. Kun kotikunta määrittää mahdollisuudet oppia kieliä, nuoret ovat erilaisessa asemassa.

Myös koulupolut eriarvoistavat. Ammatillisissa opinnoissa on karsittu yleissivistävistä aineista ja kieliä on minimaalisen vähän.

Jos koulussa ei lueta eri kieliä, koulutusvastuu siirtyy oletettavasti työnantajille. Vilkunan mukaan eläköityneitä kielitaitoisia aletaan jo kaivata takaisin töihin.

”Lähipiirissäni oli tilanne, jossa firman piti lähettää työntekijöitä Saksan tehtaalle koulutukseen. Sinne pyydettiin mukaan eläkkeellä oleva henkilö, joka ainoana osasi saksaa.”

Alakoulun kieltenopetus on herättänyt keskustelua muuallakin kuin Espoossa.

”Helsinki laittaa peruskoulunsa kuriin”, uutisoi Helsingin Sanomat tammikuussa. A2-kieli on osassa kouluista tullut muiden valinnaisten lisäksi, ei tilalle. Kaupunki haluaa yhdenmukaistaa käytäntöjä, jolloin kieli olisi aina pois muista valinnaisaineista.

Turun kaupunki aikoo niin ikään muuttaa A2-kielen ylimääräisestä aineesta valinnaisaineeksi, jolloin muita valinnaisaineita voi ottaa vähemmän.

Valinnaisaineet ovat oppilaiden suosimia taito- ja taideainekursseja, vaikkapa pallopelejä, musiikkipajoja tai draamaa –tärkeitä ja kehittäviä siinä missä kieletkin.

Jotkut arvelevat, että kielten valitseminen vähenee entisestään, kun rennoiksi mielletyt valinnaisaineet asetetaan kilpailemaan pitkäjänteisyyttä vaativien lukuaineiden kanssa.

Toisten mielestä taas motivaatio kielen opiskeluun voisi kasvaa, jos se ei lisäisi kouluviikon pituutta.

Kyse on paljon myös vanhempien näkemyksistä, jotka vaikuttavat lasten valintoihin.

Paikalliset kielikamppailut jatkuvat. 

Oletko jo tilaaja? Kirjaudu sisään tästä.

SAK:n puheenjohtaja kertoo, mitä työntekijät haluavat seuraavalta hallitukselta. työmarkkinat SAK:n tavoitteet muistuttavat improvisaatio­teatteria – Jarkko Eloranta kertoo, mitä työntekijät haluavat seuraavalta hallitukselta 11 MIN

SAK:n tavoitteet muistuttavat improvisaatio­teatteria – Jarkko Eloranta kertoo, mitä työntekijät haluavat seuraavalta hallitukselta

Oscar-ehdokas Jafar Panahi tekee palkitut elokuvansa salassa Iranin hallinnolta. Kuinka se onnistuu? elokuva Ohjaaja Jafar Panahi on Oscar-ehdokas – palkitut elokuvat on kuvattu Iranissa salassa hallinnolta 8 MIN

Ohjaaja Jafar Panahi on Oscar-ehdokas – palkitut elokuvat on kuvattu Iranissa salassa hallinnolta

Näin Suomi pärjäisi kolme päivää ilman sähköä. sähkökatkokset Näin Suomi pärjäisi kolme päivää ilman sähköä – myös moni viranomainen putoaisi verkosta 17 MIN

Näin Suomi pärjäisi kolme päivää ilman sähköä – myös moni viranomainen putoaisi verkosta

Trump johdatti Yhdysvallat sotaan, jota amerikkalaiset eivät halua. Viestit sodan perusteista ovat olleet ristiriitaisia ja hämmentäviä. Lähi-itä Miksi Trump vei Yhdysvallat sotaan, jota amerikkalaiset eivät halua? – Viestit sodan perusteluista ovat hämmentäviä 8 MIN

Miksi Trump vei Yhdysvallat sotaan, jota amerikkalaiset eivät halua? – Viestit sodan perusteluista ovat hämmentäviä

if('undefined'!==typeof dfp){dfp.displayAdslot("dfp__native-card-1_2");}

if('undefined'!==typeof dfp){dfp.displayAdslot("dfp__native-card-1_3");}

if('undefined'!==typeof dfp){dfp.displayAdslot("dfp__native-card-1_4");}

© Suomen Kuvalehti