Utopiaa, unissakävelyä vai painajaista?

Ilmastopolitiikassa harvemmin kohtaa asiaa, jossa elellään normaalitilanteessa.

Kuinka monta tiekarttaa, strategiaa, action plania, acceleratoria ja clean dealia varttuneen lobbarin elimistö kestää? Ilmeisen monta, mutta mielen sekavuutta ne aiheuttavat.

Ilmastopolitiikassa harvemmin kohtaa asiaa, jossa elellään normaalitilanteessa. Joko olemme kuilun ja kadotuksen välisellä kannaksella tai mahdollisuudet hipovat niin taivaita, ettei pankeissa riitä tilaa kaikelle rahalle. Vuodesta toiseen kansantaloudelle on luvassa sekä miljardilasku että miljardipotti.

Toiveikkuus lämmittää sekavaa mieltä.

Teknologinen perusidea hiilidioksidin talteenotosta syntyi joskus 1900-luvun alkupuolella. Sittemmin se on ollut toistuvasti esillä ilmastopolitiikassa, ja asialle sorvattiin direktiivi jo yli viisitoista vuotta sitten. Koska kello tikittää, niin toiminnan lentoonlähtö lienee lähempänä kuin aiemmin.

Tuskin vetytalouskaan kävelee takaperin? Sen ilmaantuminen on lähempänä kuin 1970-luvulla, jolloin se terminä nousi esiin. Toki vetyä on käytetty pitkään, mutta ei vetytalouden tarkoittamassa laajuudessa.

Lapsuudessani neljäkymmentä vuotta sitten luin Tekniikan Maailma -lehtiä, joissa vetyautot hämmästyttivät........

© Suomen Kuvalehti