WTC-iskujen opetukset

Kansakunta ei osaa olla yhtä mieltä edes faktoista tai siitä, mitä ne merkitsevät, Marko Maunula kirjoittaa.

Kun syyskuun 11. päivän terrori-iskut tapahtuivat, tunsin olevani osa vahvaa ja orgaanista yhteisöä muiden amerikkalaisten kanssa. Olimme täynnä syvästi jaettua surua ja pyhää raivoa.

Muistan katselleeni liikuttuneena, kun republikaanit ja demokraatit lauloivat yhdessä God Bless American kongressin rappusilla. Me olimme yhtä pigmentistä, murteesta tai maailmankatsomuksesta riippumatta.

Tahdoin ajatella, että jaettu tragedia tarjoaisi polun kohti yhtenäisempää Amerikkaa. Toivoin, että terrorin synnyttämä järkytys voisi paikata repivän politiikan ja erilaisten kokemusten jakaneen maan.

Toive kesti muutaman kuukauden. Yhdysvallat palasi nopeasti vahvan kahtiajaon arkeen ja hajautuneisuuteen.

Yhdysvaltain historian tutkijana minun olisi pitänyt tietää paremmin.

Maan vallankumous ja itsenäisyyssota olivat monessa mielessä sen ensimmäinen sisällissota. Monet taistelut eivät laittaneet vastakkain ainoastaan amerikkalaisia ja brittejä, mutta myös........

© Suomen Kuvalehti