Satrapin kiistelty perintö

Kriitikot ovat arvostelleet Persepolis-sarjakuvan uusorientalistista idänkuvaa. Teos vetoaa lähinnä länsimaiseen yleisöön ja naisliikkeeseen, arvioi tutkija.

Kun iranilainen sarjakuvataiteilija Marjane Satrapi kuoli kesäkuussa 2026, hänen teoksensa nousivat taas maailmalla puheen­aiheeksi.

Vuonna 1969 Iranissa syntynyt ja vuonna 1994 Ranskaan muuttanut Satrapi oli kuollessaan 56-vuotias.

Satrapia on muisteltu lähes poikkeuksetta suurena yksilönvapauden ja naisten oikeuksien puolustajana, jonka graafinen sarjakuva Persepolis (2000–2003) mullisti käsityksiä Lähi-idästä.

Se kuvaa vuoden 1979 islamilaista vallankumousta lapsen silmin, nuoren Marjin kapinaa uskonnollista pakkoa vastaan.

Persepolista ja muita saman aikakauden hittikirjoja, jotka sijoittuvat laajemman Lähi-idän alueelle, on kuitenkin myös kritisoitu jo pitkään.

Postkolonialistisessa tutkimuksessa Satrapin, Azar Nafisin ja Khaled Hosseinin kaltaisten menestyskirjailijoiden teoksia tarkastellaan osana monimutkaista poliittista ja kulttuurista valtapeliä.

Teheranin islamilainen hallinto tuomitsi Satrapin impe­rialistiseksi kätyriksi heti Persepoliksen ilmestymisen jälkeen.

Länsimaiset tai lännessä työskentelevät tutkijat ovat puolestaan syyttäneet Satrapia ja hänen kirjallisia kollegoitaan uusorientalismista, islamofobian lietsomisesta ja Yhdysvaltain Lähi-idän politiikan oikeuttamisesta.

Vuoden 2001 WTC-iskut ja niitä seurannut Yhdysvaltain käynnistämä ”terrorismin vastainen sota” synnyttivät länsimaissa kysynnän romaaneille jotka selittivät pelottavaksi muuttunutta islamilaista maailmaa.

Tässä ilmapiirissä........

© Suomen Kuvalehti