Väestötietojärjestelmässä on kaksituhatta ihmistä, joista viranomaisilla ei ole tuoretta tietoa.

Viranomaiset etsivät tietoja yli kahdestatuhannesta suomalaisesta, joista ei löydy jälkiä väestötietojärjestelmästä. Käytännössä halutaan tietää, ovatko he vielä elossa.

Kyse on ihmisistä, jotka ovat täyttäneet sata vuotta, mutta joista ei ole päivitetty tietoa yli viiteen vuoteen. He ovat tavallaan kadonneet viranomaisilta. Osoitteita ei tiedetä, ei mahdollisia aviopuolisoita, lapsia, sukulaisia tai edunvalvojia.

Digi- ja väestötietovirasto on antanut henkilöistä julkisen kuulutuksen. Se on julkaissut verkkosivuillaan pitkän listan, jossa on jokaisen koko nimi, tarkka syntymäaika ja -paikka.

Jos joku löytää itsensä listasta, hänen tulisi ilmoittautua virastoon. Tai jos joku tietää jostain luettelossa mainitusta, hänen pitäisi välittää tietonsa. Määräaika umpeutuu 24. maaliskuuta kello 16.15.

Jos mitään ei kuulu, henkilöt julistetaan kuolleiksi.

Lista on häkellyttävä. Tarkalleen ottaen siinä on 2 123 nimeä.

Ahopelto Bertta Maria, syntynyt Kuortaneella 27.11.1921.

Backlund Greta Alice, syntynyt Maalahdella 26.2.1922.

Väisänen Sulo Wiljami, Lapinlahti 20.1.1922.

Ylisalo Pirkko Maria, Orivesi 23.6.1922.

Periaatteessa moni heistä voisi olla hengissä. Joulukuussa 2025 Suomessa asui yli 1 300 ihmistä, jotka olivat täyttäneet sata vuotta tai enemmän. Yli neljäkymmentä oli täyttänyt 104 vuotta, parikymmentä 105 vuotta ja kymmenen ihmistä 106 vuotta. Vanhimmat olivat 108-vuotiaita, kolme naista.

Missä listan satavuotiaat ovat?

Valtaosa heistä on maastamuuttajia, sanoo henkikirjoittaja Saija Lyytinen Digi- ja väestötietovirastosta.

”Tällä hetkellä taitavat olla kaikki.”

Useimmiten tilanne on se, että ulkomaille on lähdetty vuosikymmeniä sitten. Koko elämä on asettunut muualle. Mahdolliset aviopuolisot ja lapset on rekisteröity uudessa kotimaassa eikä tietoja ole enää ilmoitettu Suomeen.

Nykyään ilmoitusvelvollisuus lukee laissa. Jos Suomen kansalainen muuttaa ulkomaille yli kolmeksi kuukaudeksi, hänen on tiedotettava siitä Digi- ja väestötietovirastoa.

Jos osoite ulkomailla vaihtuu, siitäkin on informoitava. Kuten myös siitä, jos ulkomailla menee naimisiin tai saa lapsen.

”Mutta näissä tapauksissa on voitu muuttaa 1970-luvulla”, Lyytinen sanoo.

”Ja vaikka Suomen kansalaisena on lähdetty, meillä ei ole tietoa edes siitä, onko kansalaisuus vaihtunut.”

Silti näitä henkilöitä on jäljitettävä. Tästäkin säädetään laissa.

Selvitystyötä tekee Digi- ja väestötietovirastossa neljä ihmistä.

He kokoavat listan ja tutkivat sen jälkeen jokaisen tapauksen erikseen. He katsovat, löytyisikö viimeisimpien tietojen perusteella viitteitä siitä, mistä tietoja voisi kysyä. Jos henkilö on asunut vaikka Ruotsissa, he pyytävät apua sikäläisestä verohallinnosta eli Skatteverketistä. Se vastaa väestörekisteristä.

Jos Ruotsista saadaan esimerkiksi virallinen kuolintodistus, tieto voidaan päivittää ja nimi poistaa listalta.

”Tämä selvittely on työläin vaihe”, Saija Lyytinen sanoo.

Viraston työntekijät eivät etsi pelkästään ihmistä itseään, vaan myös hänen lähei­siään. Mikäli Suomesta löytyy puoliso, edunvalvoja tai rintaperillinen, häntä pyritään kuulemaan henkilökohtaisesti. Hänelle lähetetään kirje ja kysytään, onko henkilöstä tietoja.

”Näitä on aika harvoin. Joskus saattaa löytyä lapsenlapsi, jolta voidaan pyytää selvitystä”, Lyytinen sanoo. Ulkomailta läheisiä ei tavoitella.

”Kuuluttaminen on sitten viimeisin tapa.”

Jos nimi päätyy julkisesti kuulutettavien listalle, oletus on, että ihminen on kuollut. Ei vain luotettavasti tiedetä, milloin.

Siitä huolimatta hänet voidaan julistaa kuolleeksi. Digi- ja väestötietovirasto voi tämän tehdä, kun syntymästä on kulunut sata vuotta ja viisi vuotta on kulunut siitä, kun ”hän on tiettävästi viimeksi ollut elossa”. Näin sanotaan kuolleeksi julistamisesta annetussa laissa.

Todetaan tosin myös, että viraston on ensin ”omasta aloitteestaan selvitettävä” asiaa.

”Me tehdään tämä työ pääsääntöisesti kerran vuodessa”, Saija Lyytinen sanoo. Ensi vuonna listataan jälleen sata vuotta täyttäneet, jotka rekisteri on kadottanut.

Monet ovat saattaneet muuttaa Yhdysvaltoihin tai Kanadaan.

On arvioitu, että ennen toista maailmansotaa Amerikkaan meni yli 300 000 suomalaista. Ja koska lähtijät olivat nuoria, usein naimattomia miehiä, he voisivat olla listassa mainittuja.

Lapualta, Alavudelta, Peräseinäjoelta, Kurikasta. Erityisen sankasti Amerikkaan lähdettiin Pohjanmaalta.

1960- ja 1970-luvuilla muutettiin Ruotsiin. Pohjois- ja Länsi-Suomesta tyhjeni kokonaisia kyliä, kun kymmenettuhannet miehet ja naiset lähtivät töihin. Volvolle, Asea Scandiaan, ABB:lle, apulaisiksi koteihin. Ruotsissa oli työvoimapula, paremmat palkat ja kaikin puolin vauraampaa.

Jos Suomessa kynnettiin vielä 1950-luvulla peltoja hevospelillä, ruotsalaisilla oli omia autoja, jääkaappeja ja hanoissa juokseva vesi, kuten Lotta Weckström on tutkimuksessaan kuvannut.

Suuri osa siirtolaisista palasi jossain vaiheessa takaisin, mutta moni myös jäi. Perusti perheen Tukholman ympäristöön tai Göteborgiin, niille alueille, joilla muitakin suomalaisia asui.

Mitä tapahtuu tiistaina 24. maaliskuuta 2026? Painetaanko virastossa nappia kello 16.15 ja julistetaan kaksituhatta ihmistä kuolleeksi?

Ei sentään, Saija Lyytinen sanoo.

Tuohon hetkeen saakka julkinen kuulutus on nähtävillä ja tietoja otetaan vastaan. Sitten ne käydään läpi. Jokainen yhteydenotto tutkitaan: voidaanko sen perusteella merkitä kuolinpäivä tai jäljittää se. Tiedon täytyy olla luotettava ja laillistettu, käytännössä kuolintodistus.

Yhteydenottoja on jo katsottu ”päällisin puolin”, Lyytinen sanoo.

Niitä on tullut tänä vuonna yllättävän paljon, reilut kaksisataa. Sukututkijat ovat jonkin verran lähestyneet.

”Osa on sellaisia, että todennäköisesti mummoni täti, joka lähti Kanadaan, mutta elossa olosta ei ole tietoa. Halutaan kuitenkin tämä kertoa.”

Jos mitään ei sitten löydy, henkilö julistetaan kuolleeksi. Ajankohta määräytyy mutkikkaan laskukaavan mukaan.

Kuolinpäiväksi on määrättävä 1 päivä tammikuuta sinä vuonna, joka ensiksi alkaa sen jälkeen, kun on kulunut sata vuotta henkilön syntymästä ja viisi vuotta siitä, kun hän on tiettävästi viimeksi ollut elossa.

Esimerkiksi: Jos ihminen on syntynyt 1.1.1922 ja ollut tiettävästi viimeksi elossa 1980-luvulla, hänen kuolinpäiväkseen merkitään 1.1.2023. 

Oletko jo tilaaja? Kirjaudu sisään tästä.

Jos ei osaa ollenkaan small talkia, pitääkö silti yrittää? keskustelukulttuuri Hei, me ei ollakaan tavattu – small talk on joillekin helppoa, toisille piinaa 13 MIN

Hei, me ei ollakaan tavattu – small talk on joillekin helppoa, toisille piinaa

Arkkitehtiopiskelija pakeni elokuvakouluun. Siellä hän kiinnostui ihmisistä. hän ”Kaikki pelkäävät paljastuvansa” – Aleksi Salmenperä kertoo, millaista elokuvien tekeminen oikeasti on 8 MIN

”Kaikki pelkäävät paljastuvansa” – Aleksi Salmenperä kertoo, millaista elokuvien tekeminen oikeasti on

Kun Mattiesko Hytönen kirjoittaa, häpeä on haaste. journalismi ”Painimaton pitää pölistä” – Mattiesko Hytösen mielestä nykymedia on liian varovaista 12 MIN

”Painimaton pitää pölistä” – Mattiesko Hytösen mielestä nykymedia on liian varovaista

Pohjoismaat pystyisivät rakentamaan yhteisen ydinaseen. On eri asia, lisäisikö se turvallisuutta. ydinaseet Pohjoismaat voisivat hankkia ydinpelotteen – mutta jos Venäjä hyökkäisi Suomeen, sillä olisi ilmiselvä keino sen vesittämiseksi 13 MIN

Pohjoismaat voisivat hankkia ydinpelotteen – mutta jos Venäjä hyökkäisi Suomeen, sillä olisi ilmiselvä keino sen vesittämiseksi

if('undefined'!==typeof dfp){dfp.displayAdslot("dfp__native-card-1_2");}

if('undefined'!==typeof dfp){dfp.displayAdslot("dfp__native-card-1_3");}

if('undefined'!==typeof dfp){dfp.displayAdslot("dfp__native-card-1_4");}

© Suomen Kuvalehti