Kesken aamumeditaation tuli yllätys. Tavanomaisten mindfulness-ohjeiden – "annan ajatusteni lipua ohi kuin pilvet taivaalla” – lomassa nauhalta kuului: "Annan itselleni luvan leikkiä."

Miten tämä liittyy mihinkään, ajattelin ensin, mutta kehotus jäi kaikumaan.

Muutama vuosi sitten lapsuudenkotini pihalta tehtiin arkeologinen löytö. Maankaivuutöissä paljastui minulta tai sisaruksiltani kesken jääneen, vuosikausia sitten unohtuneen ja hautautuneen leikin jäänteet.

Aikanaan niin arkinen asia tuntui nyt mittaamattoman arvokkaalta muinaismuistolta.

Iloa on siis suojeltava.

Iloa on siis suojeltava.

Vaaleanpunainen leluastiasto lepää edelleen museoesineenä löytöpaikallaan. Tunnen katkeransuloisen haikeuden pistoksen joka kerta, kun kävelen........

© Savon Sanomat