Kun vuosi sitten lähdin viideksi kuukaudeksi opiskelijavaihtoon Japaniin, olin varma, että ystävien saaminen olisi minulle helppoa. Kun niin ei käynytkään, jouduin opettelemaan olemaan yksin. Vieraassa maassa, kaukana kotoa ja vieläpä ihan eri aikavyöhykkeellä kuin ystäväni Suomessa.

Parin kuukauden jälkeen yksinäisyyden tunne alkoi turruttaa niin, että menin juttelemaan siitä vaihto-opiskelijoille suunnatun psykologin kanssa. Puhuimme siitä, että yksinoloakin kannattaa opetella, vaikka se ei olisi mukavaa. Kaikkea kivaa ei tarvitse tehdä jonkun kanssa. Omassakin seurassa voi oppia viihtymään.

Niiden viiden kuukauden aikana tutustuin sooloreissaajiin, jotka olivat minun ikäisiäni tai jopa minua nuorempia. Suurin osa oli eurooppalaisia, siis yhtä kaukana kotoa kuin minäkin. Moni kertoi kokevansa yksinäisyyttä etenkin iltaisin. Silti........

© Savon Sanomat