MAINOS: Tilaa Satakunnan Kansa Länsi-Suomi 1 €/kk.

Milloin sarjakuvista tuli aikuisten viihdettä? – Joku voisi tutkia tätä!

Kolumnisti Tapio Niemellä on mielessään kiinnostava väitöskirjan aihe.

Jos joku miettii kirjallisuuden väitöskirjan aihetta, minulla olisi ehdotus: Milloin sanomalehtien sarjakuvasivu muuttui lapsilta aikuisille suunnatuksi, ja mikä täyskäännöksen aiheutti?

Silloin kun minä olin lapsi ja vielä armeijaikäinen, sanomalehdissä julkaistut sarjakuvat olivat nimenomaan perheen pienimpiä varten. Monissa perheissä saatettiin tilattava lehti valita sen mukaan, missä oli jälkikasvulle houkuttelevimmat sarjakuvat. Muistan myös, että jotkut lehdet julkaisivat lauantaisin erillistä sarjakuvaliitettä.

Myös varsinaiset sarjakuvalehdet olivat sääntömääräisesti lapsia varten. Mitä niitä nyt oli: Aku Ankka, Nakke Nakuttaja, Mustanaamio, Teräsmies, Shokki, Tex Willer ynnä muut.

Jo aivan aikojen alussa ensimmäiset suomalaisten tekemät sarjakuvat olivat pikkuväelle tarkoitettuja. Professori Itikaisen tutkimusretki, Pekka Puupää, Rymy-Eetu, Kieku ja Kaiku. Eipä silti: niitä varmaan lukivat varttuneemmatkin, sillä kaikki edustivat ensiluokkaista kirjallista tyyliä, hyvää makua ja moraalia.

Vasta paljon myöhemmin ruvettiin sarjakuvia vainoamaan liiallisen populaariuden takia, lapsille huonoja roolimalleja tarjoavana ja hyvää makua turmelevana roskana. Vieläkin maailmalla muistetaan Suomesta lähtenyt Aku Ankan housuttomuus -skandaali, joka tosin oli vitsi, mutta otettiin täydestä. Sitten äkkiä Aku Ankan arvostuksen suhteen tehtiin täyskäännös, muiden muassa rouva Jenni Haukion suosituksesta.

Jossain vaiheessa viime vuosituhannen loppupuolella ainakin sanomalehtien sarjakuvat kuitenkin muuttuivat osaksi aikuisille suunnattua lukumaailmaa.

Viivi ja Wagner on hyvin monien avioparien joka-aamuista lukemistoa, Jere perustuu aikuisten ja teini-ikäisten ristiriitoihin ja ennakkoluuloihin, Iltalehdessä julkaistava Lounastauko on henkisen työn tekijöille kohdistettu. Fingerpori edellyttää ajan ilmiöiden, iskulauseiden, aforismien ynnä muiden kirjallisten knoppien sen verran vaativaa ymmärtämistä, että alaikäiset eivät siihen kykene. Kamala luonto on yleisfilosofinen. Saattaa tietysti olla, että sen........

© Satakunnan Kansa