Moottoripyörät: Viimeinen pisara oli 4 000 kilometriä Irwiniä – sen jälkeen Vesalainen hankki oman moottoripyörän

Yritykset: Teljäntorin vuosia tyhjillään ollut tila heräsi henkiin – viisi uutta yrittäjää

MAINOS: Tilaa Satakunnan Kansa Länsi-Suomi 1 €/kk.

Syksy saa ja antaa minullekin osansa

Itiöemäsoppa, sienensukuelinpiirakka tai itiöemäpitsa eivät lähtökohtaisesti kutkuttele kolumnisti Kati Nordmanin gastronomisia aisteja.

Kuva: Pinja Sarkkinen

Syksyllä minun on päästävä metsään. Kaikkein ihaninta on laittaa kumisaappaat jalkaan ja lähteä etsimään aarteita. Niitä ovat tietenkin syötävät sienet. ”Kerää ja syö vain sieniä, jotka tunnet”, on huono ohje. Esimerkiksi kauniinpunaisen, valkopilkullisen kärpässienen tunnistavat monet. Tuon korean sienen paikka ei kuitenkaan ole sienikorissa.

Joka syksy tuottaa murhetta edellä mainitun kanssa samaan sukuun kuuluva valkoinen kärpässieni. Luonnonvaraisista herkkusienistä on suurin osa valkoisia. Harjaantumaton sienestäjä voi kerätä koriinsa syötävän herkkusienen sijaan tappavan myrkkysienen. Yksi hyvä varoitusmerkki on se, että herkkusienet tummuvat yleensä keräämisen jälkeen, mutta valkoinen kärpässieni pysyy koko ajan valkoisena.

Luonto on loputtoman kiinnostava ja omituinenkin. Erityisesti joka puolelle levittyvät sienirihmastot elelevät ihan omaa elämäänsä aivan omilla säännöillään. Niitä ei voida edes lokeroida kasvi- tai eläinkuntaan, mikä on mielestäni hyvin mahtavaa.

Sienirihmasto ei kuitenkaan ole mikään anarkisti-pahis, vaan lempeän manipulatiivisesti toimiva diplomaatti. Puille rihmasto ehdottelee vaihtokauppaa ja lupaa muun muassa tehostaa puun vedenottokykyä. Veden mukana puu saa alkuaineita, kuten typpeä, fosforia ja kalsiumia. Sieni taas saa puulta sokeria ja ravinteita.

Yksi tunnetuimmista suomalaisista sienistä lienee kantarelli........

© Satakunnan Kansa