Väkivalta: Porilainen Sari Vanhatalo joutui 7-vuotiaana hirviö-isän nyrkkeilysäkiksi – kun äiti lähti, alkoi yhdeksän vuoden painajainen

MAINOS: Tilaa Satakunnan Kansa Länsi-Suomi 1 €/kk.

Nyt se on todistettu: minulle tarjotaan jo vapaata istuinta ratikassa

Ikääntyminen tuo elämään arkisia muutoksia. Kun menen ravintolaan syömään, on pöytävaraus kello kuusi, mieluiten aikaisemmin. Vanhat eivät nuku, jos saavat raskasta ruokaa myöhemmin illalla, kirjoittaa Anita Simola.

Kolumnisti pohtii ikääntymisen tuomia arkisia muutoksia elämässään.

Koiranpennun hoitaminen, korkokenkien vaihtuminen mukaviin kenkiin ja aikainen ravintolaillallinen kertovat vuosien kertymisestä.

Luxemburgissa kanssamatkustajat tarjosivat kirjoittajalle istumapaikkaa ratikassa, mikä sai hänet pohtimaan ikäänsä.

Olen viime kuukausina kuullut useamman kuin kerran vanhan sanonnan, jonka mukaan ikä on vain numeroita. Näin varmasti onkin monien energisten ja vetreinä pysyvien ikäihmisten kohdalla, mutta lisääntyneet ikävuodet tuovat tullessaan myös erinäisiä lieveilmiöitä, joita ei osaa odottaa.

En nyt puhu polven nivelrikosta, silmien alkavasta kaihista, kuulon alenemasta, enkä liioin kolesteroli- ja sokeriarvojen tarkkailusta, vaan arkisista pienistä muutoksista, jotka ovat hiipineet kuin salaa elämääsi.

Omassa elämässäni ikä on tullut konkreettisesti näkyviin uuden koiranpennun myötä.

Tiesin kyllä, miten väsyttävää pienen pennun hoitaminen voi olla, mutta taisin unohtaa, että olin viimeksi edellistä koiranpentua hoitaessani paljon nuorempi kuin nyt. Lattioiden luuttuaminen ja pennun kanssa telmiminen on yllättävän raskasta.

Ikääntyminen näkyy myös niin, että iltasyöminen on jäänyt vähemmälle.

Kun lähdemme kaupunkiin ravintolaan syömään, on pöytävaraus viimeistään kello kuusi, mieluiten aikaisemmin. Vanhat eivät nuku, jos saavat raskasta ruokaa myöhemmin illalla.

Tämä näkyy myös erilaisissa tapahtumissa, joissa ei........

© Satakunnan Kansa